13.06.2021

Suomen Mäyräkoiraliiton hallituksen esitys mäyräkoirarotujen jalostuksen tavoiteohjelmiksi (JTO) ja perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaksi (PEVISA) vuosille 2023–2026 on julkaistu.

Liittokokous jouduttiin huhtikuussa pitämään koronaviruspandemian takia etäkokouksena, eikä JTO- ja PEVISA-käsittely onnistu järkevästi etäyhteyksin, minkä vuoksi JTO:sta ja PEVISA:sta päättäminen siirtyi ylimääräiseen liittokokoukseen. Ylimääräinen liittokokous pyritään pitämään 14.8.2021, virallinen kokouskutsu julkaistaan myöhemmin.

Esitetyn PEVISA:n voimaantuloajankohtaa ei ole vielä päätetty. Tarvittaessa tällä hetkellä voimassa olevalle PEVISA:lle haetaan jatkoaikaa siihen saakka, kunnes uusi PEVISA astuu voimaan. Ohessa JTO:t jalostuspopulaatioittain sekä PEVISA-esitys perusteluineen.

ESITYKSET MÄYRÄKOIRIEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMIKSI VUOSILLE 2022-2026

Karkeakarvainen mäyräkoira - JTO_Karkeakarvainen_mäyräkoira_2022-2026.pdf
Karkeakarvainen kääpiö- ja kaniinimäyräkoira - JTO_Karkeakarvainen_kääpiö-_ja_kaniinimäyräkoira_2022-2026.pdf
Lyhytkarvainen mäyräkoira - JTO_Lyhytkarvainen_mäyräkoira_2022-2026
Lyhytkarvainen kääpiö- ja kaniinimäyräkoira - JTO_Lyhytkarvainen_kääpiö-_ja_kaniinimäyräkoira_2022-2026
Pitkäkarvainen mäyräkoira - JTO_Pitkäkarvainen_mäyräkoira_2022-2026
Pitkäkarvainen kääpiö- ja kaniinimäyräkoira - JTO_Pitkäkarvainen_kääpiö-_ja_kaniinimäyräkoira_2022-2026.pdf

PEVISA ohjaavammaksi ja jalostussuosituksiin päivitystä

Mäyräkoirien PEVISA-ohjelma on ollut voimassa muuttumattomana vuodesta 1992. PEVISA määrittelee rekisteröintiin vaadittavan minimitason, laadukkaassa tavoitteellisessa kasvatustyössä huomioitavia seikkoja on kuitenkin huomattavasti enemmän. PEVISA ei esimerkiksi huomioi yhdistelmien vaikutusta populaatiossa eikä edellytä jalostusyksilöiltä minkäänlaisia näyttöjä rodunomaisuudesta ulkomuodon tai käyttöominaisuuksien suhteen. Jalostusta ohjaamaan onkin siksi käytetty jalostussuosituksia, jotka eivät kuitenkaan ole velvoittavia. Suosittelun vaikutus ei ole näkynyt riittävän vahvasti käytännössä, minkä vuoksi populaatioiden elinvoimaisuuteen vaikuttavia lisäyksiä halutaan nyt tuoda velvoittavina PEVISA:an.

* * * * * * * * * * * * * * * * * 

ESITYS MÄYRÄKOIRIEN PEVISA-OHJELMAKSI 2023 - 2026

Normaalikokoiset, kääpiöt ja kaniinit
• Jalostukseen käytettäville koirille tulee tehdä virallinen silmätutkimus ennen astutusta.
• Silmätutkimus ei saa olla astutushetkellä yli 24 kk vanha.
• Vähintään vuoden iässä annettu virallinen silmätarkastuslausunto on voimassa 24 kuukautta. Alle vuoden ikäiselle koiralle annettu virallinen silmätarkastuslausunto on voimassa 12 kuukautta.
• Jalostuksesta poissulkevat sairaudet ovat: KAT perinnöllinen katarakta (kaihi), PRA verkkokalvon etenevä surkastuma sekä KER perinnöllinen keratiitti.
• Kääpiö- ja kaniinimäyräkoirilta vaaditaan lisäksi voimassa oleva polvitarkastuslausunto.
• Rekisteröinnin raja-arvo on polvilumpioluksaation aste 1. Polvituloksen 1 saanut koira voidaan parittaa vain tuloksen 0 saaneen koiran kanssa.
• Polvitutkimushetkellä koiran tulee olla täyttänyt 12 kk. Alle kolmen vuoden ikäiselle koiralle annettu polvilumpioluksaatiolausunto on voimassa kaksi vuotta. Mikäli polvet on tarkastettu koiran täytetty kolme vuotta, ei tutkimusta tarvitse enää uusia.
• Koiran tulee olla astutushetkellä vähintään 18 kk ikäinen.
• Uroksen rekisteröityjen jälkeläisten määrä saa olla korkeintaan **

Karkeakarvainen mäyräkoira 80
Karkeakarvainen kääpiö- ja kaniinimäyräkoira 41
Lyhytkarvainen mäyräkoira 59
Lyhytkarvainen kääpiö- ja kaniinimäyräkoira 40
Pitkäkarvainen mäyräkoira 41
Pitkäkarvainen kääpiö- ja kaniinimäyräkoira 43

Viimeinen, rajan ylittävä pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan.

** Karkeakarvaisella mäyräkoiralla raja-arvo on laskettu 3 % mukaan, muilla roduilla raja-arvo on laskettu 5 % mukaan. Luku on vuosien 2017–2020 suositeltujen enimmäisjälkeläismäärien keskiarvo. Jokaisen vuoden suositeltu jälkeläismäärä lasketaan neljän edellisen vuoden kokonaisrekisteröinneistä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * 

Silmätarkastus

Jalostukseen käytettäville koirille tulee tehdä virallinen silmätutkimus ennen astutusta. Silmätutkimus ei saa olla astutushetkellä yli 24 kk vanha. Jalostuksesta poissulkevat sairaudet ovat perinnöllinen katarakta (kaihi), verkkokalvon etenevä surkastuma (PRA) sekä pitkäkarvaisilla perinnöllinen keratiitti. Ensi vuoden alusta voimaan tulevaan uuteen PEVISA-ohjelmaan esitetään keratiittia poissulkevaksi silmäsairaudeksi myös lyhyt- ja karkeakarvaisille mäyräkoirille kaikissa kokomuunnoksissa. Sairautta on esiintynyt aiemminkin sekä lyhyt- että karkeakarvaisissa muunnoksissa ja tehtyjen runsaiden risteytysten vuoksi se on vaarassa levitä yhä laajemmalle. Keratiitti on koiralle usein kivulias sairaus, joka on myös mahdollista hoitaa oireettomaksi, jolloin se ei näy tutkimushetkellä. Näin tieto taudin todellisesta esiintyvyydestä jää pimentoon. Keratiittia esiintynee mäyräkoirilla virallisissa silmätarkastuksissa todettua enemmän.

Polvitarkastus

Kääpiö- ja kaniinimäyräkoirilta vaaditaan lisäksi voimassa oleva polvitarkastuslausunto. Polvitutkimushetkellä koiran tulee olla täyttänyt 12 kk. Alle kolmen vuoden ikäiselle koiralle annettu polvilumpioluksaatiolausunto on voimassa kaksi vuotta. Mikäli polvet on tarkastettu koiran täytettyä kolme vuotta, ei tutkimusta tarvitse enää uusia. Muutoksena PEVISA-ohjelmaan ehdotetaan rekisteröinnin raja-arvoksi polvilumpioluksaation astetta 1. Polvituloksen 1 saanut koira voitaisiin parittaa vain tuloksen 0 saaneen koiran kanssa. Muiden asteiden käyttö on syytä rajata pois, koska vakavammat asteet yleensä aiheuttavat koiralle selviä liikkumisvaikeuksia ja näin terveydellistä haittaa.

Ehdotuksen pohjana on pitkäkarvaisten kääpiö- ja kaniinimäyräkoirien muita muunnoksia selvästi heikompi polviterveystilanne, joka sekä lyhytkarvaisten pienoismäyräkoirien että pitkäkarvaisten normaalikokoisten kanssa tehtyjen runsaiden risteytysten kanssa on vaarassa levitä muihinkin muunnoksiin. Vuosina 2005–2020 rekisteröidyistä ja polvitutkituista pitkäkarvaisista pienoismäyräkoirista 78 % on saanut polvistaan täysin terveen paperit (polvilumpioluksaatio 0/0), kun vastaava osuus lyhytkarvaisista pienoismäyräkoirista on 97 % ja karkeakarvaisista pienoismäyräkoirista 94 %. Pitkäkarvaisten pienoismäyräkoirien polvitilanteeseen ei ole vuosien saatossa tullut juurikaan muutosta oletettavasti siksi, että vuosina 2005–2019 syntyneistä pentueista vain 58 % on ollut sellaisia, joiden molemmilla vanhemmilla on 0:n polvet. Tuonnitkaan eivät paranna asiantilaa, sillä vuosina 2005–2020 tuoduista ja polvitarkastetuista pitkäkarvaisista pienoismäyräkoirista vain 71 % on ollut polvistaan täysin terveitä.

Pitkäkarvaisista pienoismäyräkoirista on polvitarkastettu vuosina 2005–2019
rekisteröidyistä 31,8 %. 0-polvisia on tarkastetuista 77,6 %.

Karkeakarvaisista pienoismäyräkoirista on polvitarkastettu vuosina
2005–2019 rekisteröidyistä 26,2 %. 0-polvisia on tarkastetuista yli 94 %.

Lyhytkarvaisista pienoismäyräkoirista on polvitarkastettu vuosina
2005–2019 rekisteröidyistä 26,9 %. 0-polvisia on tarkastetuista 97 %.

Normaalikokoisten polvia on tutkittu melko vähän, mutta myös niissä pitkäkarvaisilla on selvästi lyhyt- ja karkeakarvaisia huonommat polvet. Pitkäkarvaisilla normaalikokoisilla polvitutkituista terveen paperit on saanut 81 % vuosina 2005–2020 rekisteröidyistä, lyhyt- ja karkeakarvaisilla ”nollien” eli terveiden osuus on 93 %.

Normaalikokoisista pitkäkarvaisista on polvitarkastettu
vuosina 2005–2019 rekisteröidyistä 6,5 %.
0-polvisia on tarkastetuista 81 %.

Normaalikokoisista lyhytkarvaisista on polvitarkastettu
vuosina 2005–2019 rekisteröidyistä 2,7 %.
0-polvisia on tarkastetuista 93 %.

Normaalikokoisista karkeakarvaisista on polvitarkastettu
vuosina 2005–2019 rekisteröidyistä 3,3 %.
0-polvisia on tarkastetuista 93 %.

Ikäraja jalostuskoirille

Täysin uutena asiana PEVISA:an esitetään 18 kuukauden alaikärajaa pentueen vanhemmille. Jalostuskäytön ajoittumisella vanhemmalle iälle ja pidemmälle aikavälille on merkittävä rooli terveysriskien hallinnassa, ja tämä viesti halutaan PEVISA:n kautta aiempaa painokkaammin esille. Osassa populaatioita on käytetty todella nuoria koiria runsaastikin jalostukseen, jolloin niiden (ja niiden vanhempien ja muiden sukulaisten) terveystilanteesta ei yleensä tiedetä muuta kuin PEVISA:n vaatima minimi. Rodussa yleisimmät sairaudet kuten välilevytyrä, kasvaimet, sydänongelmat, allergiat, epilepsia jne. ilmenevät usein vasta 5–6 vuoden iässä tai vanhempana. PEVISA-sairauksia lukuun ottamatta tieto jalostukseen käytetyn koiran sairastumisesta ei useinkaan tule julki. Tässä on vaarana, että terveysongelmat leviävät laajemmalle rotuun, jos sairastuneen koiran jälkeläisiä ei vedetä pois jalostuksesta. Myös PRA ja katarakta tulevat yleensä ilmi vasta 5–7 vuoden iässä. Näiden kaikissa mäyräkoirapopulaatioissa esiintyvien vakavien silmäsairauksien vastustamisen näkökulmasta on riski, jos paljon käytetyn koiran silmäterveydestä ei ole tietoa iässä, jossa mäyräkoirilla tavattavat silmäsairauden tyypillisesti puhkeavat. Nuorena alkava, lyhyellä aikavälillä tapahtuva ja runsas lisääntyminen yhdistettynä niukkoihin tai olemattomiin tietoihin terveydestä kypsemmällä iällä ja myös jalostusuran päättymisen jälkeen ei ole riskien hallinnan kannalta viisasta.

Jalostukseen käytettävien koirien suositeltava alaikäraja on ollut vuosikausia 24 kuukautta. Siitä huolimatta vuosina 2005–2019 rekisteröidyistä lyhytkarvaisista pienoismäyräkoirista keskimäärin 13 % pentueista vähintään toinen vanhemmista (useimmiten uros) on ollut astutushetkellä alle 18 kuukautta vanha. Alle 24 kuukautta vanhoja vanhempia on ollut selvästi enemmän, keskimäärin 33 %. Karkeakarvaisilla pienoismäyräkoirilla alle 18 kuukautta vanhojen vanhempien osuus on keskimäärin 12 % ja alle 24 kuukauden ikäisten 36 %. Pitkäkarvaisilla pienoismäyräkoirilla vastaavat luvut ovat alle 18 kuukautta vanhoja noin 10 % ja alle 24-kuisia noin 28 %. Viimemainitussa populaatiossa käytetään kasvavassa määrin myös hyvin nuoria narttuja jalostukseen.

 Lyhytkarvaisten pienoismäyräkoirien pentueet, joissa vanhemmat alle 18 tai alle 24 kk vanhoja astutushetkellä

Karkeakarvaisten pienoismäyräkoirien pentueet, joissa vanhemmat alle 18 tai alle 24 kk vanhoja astutushetkellä

Pitkäkarvaisten pienoismäyräkoirien pentueet, joissa vanhemmat alle 18 tai alle 24 kk vanhoja astutushetkellä

Normaalikokoisilla mäyräkoirilla alle 18 kuukauden ikäisten koirien käyttö on harvinaisempaa. Karkeakarvaisissa tällaisia tapauksia on vain muutamia silloin tällöin, pitkäkarvaisilla ja lyhytkarvaisilla tätä sen sijaan tehdään jonkin verran. Pitkäkarvaisilla keskimäärin 7 % pentueista ja lyhytkarvaisilla keskimäärin 6 %:ssa pentueista vähintään toinen vanhemmista on ollut astutushetkellä alle 18 kuukautta vanha. Sen sijaan normeillakin tehdään selvästi reilumpi osuus pentueita, joissa on alle 24 kuukautta vanhoja isiä tai emiä. Pitkäkarvaisilla osuus on suurin, n. 21 % pentueista. Lyhytkarvaisilla normaalikokoisillakin on tehty viime vuosina enenevissä määrin pentuja alle 24 kuukautta vanhoilla koirilla, keskiarvo vuosilta 2017–2019 on 17 % pentueista ja karkeakarvaisilla normeilla n. 14 %.

Karkeakarvaisten mäyräkoirien pentueet, joissa vanhemmat alle 18 tai alle 24 kk vanhoja astutushetkellä

Lyhytkarvaisten mäyräkoirien pentueet, joissa vanhemmat alle 18 tai alle 24 kk vanhoja astutushetkellä

Pitkäkarvaisten mäyräkoirien pentueet, joissa vanhemmat alle 18 tai alle 24 kk vanhoja astutushetkellä

Jälkeläismäärärajoitus

Myös urosten jälkeläismäärille on ollut suositellut enimmäismäärät jo hyvin kauan, mutta suurimmassa osassa populaatioita matadorijalostusta harrastetaan edelleen jatkuvasta ylikäytön vaaroista valistamisesta huolimatta. Siksi PEVISA-ohjelmaan esitetään enimmäismäärää rekisteröitäville jälkeläisille. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on raja-arvo laskettu 3 % jälkeläismäärän mukaan, muilla roduilla raja-arvo on laskettu 5 % mukaan. Luku on vuosien 2017–2020 suositeltujen enimmäisjälkeläismäärien keskiarvo. Jokaisen vuoden suositeltu enimmäisjälkeläismäärä on ollut 5 % neljän edellisen vuoden kokonaisrekisteröinneistä (karkeakarvaisilla normaalikokoisilla suurilukuisena rotuna 3 %). PEVISA-ohjelma on voimassa viisi vuotta kerrallaan eivätkä nämä rekisteröintirajat tulisi muuttumaan ohjelman voimassaoloaikana.

Jälkeläisrajoja käytetään useiden muidenkin rotujen PEVISA-ohjelmissa ja jälkeläismäärien tasoittaminen tällä tavalla on tätä päivää. Sekä jälkeläisrajalla että alaikärajalla pyritään vaikuttamaan siihen, että jalostukseen käytettävien koirien keski-ikä nousisi, jotta jalostuskoirien ja niiden sukulaisten terveydestä tiedettäisiin enemmän ja mahdollisesti sairastuvat koirat eivät lisääntyisi niin paljon kuin tällä hetkellä. Lisäksi jälkeläisrajalla halutaan saada populaatioista suurempi osa jalostuskäyttöön, jotta geneettinen monimuotoisuus ei katoaisi. Uusi jalostussuositus on, ettei yhden uroksen jälkeläismäärä nouse yli 3 % (karkeakarvaisilla normaalikokoisilla 2 %) raja-arvon, joka muodostuu neljän edellisen vuoden rekisteröintimääristä. Uroksen tai nartun toisen polven jälkeläismäärä ei saisi ylittää 6 % (karkeakarvaisilla normaalikokoisilla 4 %) neljän edellisen vuoden rekisteröinneistä. Raja-arvo tarkistetaan vuosittain ja se päivitetään Mäyräkoiraliiton nettisivuille.

Vuosina 2010–2019 käytetyimmistä karkeakarvaisista pienoismäyräkoirauroksista 15 on ylikäytettyjä ensimmäisessä polvessa ja näistä vielä kuusi toisessa polvessa, kun rajana pidetään 5 % neljän edellisen polven kokonaisrekisteröinneistä ja toisessa polvessa 10 % neljän edellisen polven rekisteröinneistä. Lyhytkarvaisissa pienoismäyräkoirissa vastaavat luvut ovat 10 urosta ensimmäisessä polvessa ja neljä toisessa polvessa. Pitkäkarvaisilla pienoismäyräkoirilla urosten käyttö on maltillisempaa. Niissä viime vuosien käytetyimmistä uroksista ensimmäisessä polvessa ylikäytettyjä on neljä ja toisessa polvessa neljä. Vain kaksi urosta on ylikäytettyjä sekä ensimmäisessä että toisessa polvessa.

Jälkeläismääriä kuvaaviin taulukoihin on merkitty punaisella ne, jotka ylittävät 5 % jälkeläisrajan ensimmäisessä polvessa ja/tai 10 % toisessa polvessa ja keltaisella ne, jotka ylittävät 3 % jälkeläisrajan ensimmäisessä polvessa ja /tai 6 % toisessa polvessa. Normaalikokoisten karkeakarvaisten taulukossa punaisella on merkitty 3 % jälkeläisrajan ylitykset ensimmäisessä polvessa ja 6 % toisessa polvessa, keltaisella ne, jotka ylittävät 2 % jälkeläisrajan ensimmäisessä polvessa ja/tai 4 % toisessa polvessa. Jokaista koiraa on verrattu oman jalostusuransa aikaisiin enimmäisjälkeläismääriin, joten rekisteröintimäärien vaihtelu vaikuttaa maksimijälkeläismäärien vaihteluun.

2010–2019 jalostukseen runsaimmin käytetyt 21 karkeakarvaista pienoismäyräkoiraurosta.
RZ=karkeakarvainen kääpiö, RK=karkeakarvainen kaniini

2010–2019 jalostukseen runsaimmin käytetyt 21 lyhytkarvaista pienoismäyräkoiraurosta.
KZ= lyhytkarvainen kääpiö, KK= lyhytkarvainen kaniini

2010–2019 jalostukseen runsaimmin käytetyt 21 pitkäkarvaista pienoismäyräkoiraurosta.
LZ=pitkäkarvainen kääpiö, LK=pitkäkarvainen kaniini

Karkeakarvaisilla normaalikokoisilla ylikäytettyjen koirien määrä on vähäinen kannan kokoon nähden (neljä ensimmäisessä polvessa ja neljä toisessa polvessa), mutta etenkin toisessa polvessa löytyy erittäin suuria jälkeläismääriä. Normaalikokoisissa lyhytkarvaisissa ylikäyttöä ei juuri esiinny. Niissä vain yksi on ylikäytetty ensimmäisessä polvessa ja kolme koiraa toisessa polvessa. Pitkäkarvaisten normaalikokoisten populaatio on normaalikokoisista pienin, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, että siinä on selvästi enemmän ylikäytettyjä koiria; uroksissa seitsemän ensimmäisessä polvessa ja kolme toisessa polvessa, kaksi koirista on ylikäytettyjä sekä ensimmäisessä että toisessa polvessa. Pitkäkarvaisissa normaalikokoisissa on myös erikoisen monta (neljä) narttua, jotka ovat ylikäytettyjä toisessa polvessa.

2010–2019 jalostukseen runsaimmin käytetyt 21 karkeakarvaista mäyräkoiraurosta.

2010–2019 jalostukseen runsaimmin käytetyt 22 lyhytkarvaista mäyräkoiraurosta.

2010–2019 jalostukseen runsaimmin käytetyt 20 pitkäkarvaista mäyräkoiraurosta. LZ=pitkäkarvainen kääpiö

Jälkeläisrajoituksen ja alaikärajan asettaminen antavat yhdessä vahvan viestin siitä, että vastuullisessa koirankasvatuksessa mukana pitää olla kasvattajan omien tavoitteiden ohella näkemys omien toimien vaikutuksesta rodussa. Mm. huoli sopivien urosten vähyydestä pitäisi johtaa samojen harvojen urosten ylikäytön sijaan populaation huolellisempaan tarkasteluun uusien yksilöiden löytämiseksi jalostukseen. Nuoren suosikkiuroksen käyttö on lyhytnäköinen ratkaisu rodun kannalta eikä yleensä helpota omiakaan jalostussuunnitelmia jatkossa. Muissa maissa ei tutkita yhtä järjestelmällisesti ja laajasti koirien terveyttä, joten tuonnit ovat aina enemmän tai vähemmän riski. Tuontien toivottuun geenipoolia monipuolistavaan ja terveysriskejä pienentävään vaikutukseen ei kannata tuudittautua, sillä samoja runsaasti käytettyjä uroksia löytyy sukutauluista kaikkialla eikä monissa maissa tutkita yhtä järjestelmällisesti ja laajasti koirien terveyttä.

Sukusiitos kasvattaa riskiä perinnöllisten sairauksien esilletuloon. Jokainen yksilö kantaa perimässään useita haitallisia alleeleja, joiden todennäköisyys tulla esiin jälkeläisissä kasvaa sukusiitoksen myötä, joten turvallisia sukusiitosyhdistelmiä ei ole. Sukusiitetyillä eläimillä tavataan suuremmalla todennäköisyydellä hedelmällisyyden ja elinvoiman heikkenemistä, ja nähdään esimerkiksi lisääntymisvaikeuksia, pentukuolleisuuden nousua, pentujen epämuodostumia, vastustuskyvyn heikkenemistä sekä tulehdusalttiutta. Paras tapa säilyttää perinnöllistä vaihtelua ja estää perinnöllisten sairauksien kasaantuminen on välttää yksittäisen yksilön runsasta jalostuskäyttöä. Tällä hetkellä ylikäyttö ei rajoitu pelkästään ensimmäisen polven jälkeläisiin, vaan pahimmillaan samojen urosten (ja narttujen) jälkeläisiä ja jälkeläisen jälkeläisiä on kanta niin pullollaan, ettei geneettistä valinnanvaraa ole ja osaa populaatioista ollaan tällä menolla ajamassa geneettiseen umpikujaan. Useat genetiikan asiantuntijat ovat sitä mieltä, että koirarodut ovat vaarassa tuhoutua jopa kokonaan, mikäli niiden perinnöllisestä monimuotoisuudesta ei huolehdita.

JALOSTUSSUOSITUKSET

Jalostussuositukset ja PEVISA, joka asettaa ehdottomat rajoitukset rekisteröinnille, ovat kaksi eri asiaa. Jalostustoimikunnan suositukset jalostusyhdistelmille ja jalostukseen käytettäville koirille edustavat huomattavan paljon laadukkaampaa ja tavoitteellisempaa kasvatustyötä kuin Kennelliiton rekisteröintiin vaadittava minimi. Uusissa jalostussuosituksissa on pyritty huomioimaan terveysnäkökohtia entistä monipuolisemmin ja konkreettisemmin.

Suositukset jalostukseen käytettävien koirien ja yhdistelmien ominaisuuksista

• Jalostukseen käytettävillä koirilla tulee olla vähintään 15 kk iässä saatu näyttelypalkinto (vähintään H) tai jalostustarkastuksesta tulos ”hyväksytään” tai ”hyväksytään varauksin”.
• Uroksilla ja nartuilla tulee olla koepalkinto (LUT, LUME, MEJÄ, MÄAJ, PIKA, VAHI, VERI).
• Astutushetkellä ensikertalaisen nartun tulee olla iältään vähintään 18 kk, mieluiten yli 24 kk, mutta ei kuitenkaan yli 5-vuotias. Uroksen alaikäraja on 24 kk.
• Kaikkien jalostukseen käytettävien koirien tulee olla virallisesti silmätarkastettuja ennen astutusta.
Jalostuksesta poissulkevia silmäsairauksia ovat PEVISA-ohjelman mukaisesti vastustettavat silmäsairaudet. Silmätarkastus on voimassa 24 kk, alle vuoden ikäiselle tehty tarkastus on voimassa 12 kk.
• Koiria, joilla on todettu PRA, kaihi tai keratiitti ei tule käyttää jalostukseen. Myöskään näiden koirien vanhempia tai jälkeläisiä ei suositella käytettäväksi jalostukseen.
• Jos koira saa mistä tahansa silmäsairaudesta lisälausunnon ”Silmämuutosten vakavuus: vakava”, sitä ei tule käyttää jalostukseen.
• Kahta sellaista koiraa, jolla on todettu ylimääräisiä ripsiä/karvoja (distichiasis, ektooppinen cilia tai trichiasis), ei tule yhdistää keskenään.
• Koira, jolla on todettu mikä tahansa muu kuin edellä mainittu silmäsairaus, tulee yhdistää vain ko. sairauden suhteen terveen partnerin kanssa.
• Pienoismäyräkoirilta vaaditaan PEVISA-ohjelmassa virallinen polvitarkastuslausunto. Mikäli koira on saanut polvilausunnon lieväasteisesta (1) polvilumpioluksaatiosta, on toisella osapuolella oltava terveet (0) polvet. Muita asteita ei tule käyttää.
• Jalostukseen käytettävien urosten ja narttujen tulee olla terveitä.
• Välilevytyrään sairastuneet ja sen vuoksi oireilevat tulee poistaa jalostuksesta.
• Kaikki jalostukseen käytettävät koirat suositellaan selkäkuvattavan 2–3,5 vuoden iässä. Kahta IDD3- tuloksen saanutta koiraa ei suositella yhdistettävän. Mikäli koiralla on todettu nikamaepämuodostuma (välimuotoinen nikama, perhosnikama tai yhteenkasvaneet nikamat eli selkäkuvauslausunnoissa VA + LTV), tulee sitä käyttää jalostukseen vain selkäkuvatulle nikamaepämuodostumien osalta terveelle partnerille.
• Allergisia tai atooppisia koiria ei saa käyttää jalostukseen. Koira, joka tarvitsee erikoisruokavaliota tai sillä on toistuvia iho-, korva- tai suolisto-oireita ei ole jalostusyksilö.
• Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Lähisuvun osalta pitää käyttää harkintaa, mutta sairaan koiran vanhempien ja jälkeläisten jalostuskäyttöä ei suositella. Sairaan koiran sisaruksia voi harkitusti käyttää, sillä ne saattavat olla perimältään täysin terveitä epilepsiaan altistavien geenien suhteen. Kuitenkaan linjoja, joissa esiintyy epilepsiaa, ei tule yhdistää.
• Koiria, joilla on sydämen sivuääni, ei tule käyttää jalostukseen. Ainoastaan, mikäli ultraäänitutkimuksessa on todettu sivuääni ei-perinnöllisestä viasta johtuvaksi, voi koiraa käyttää harkiten jalostukseen. Jalostuskoirat tulisi käyttää sydänkuuntelussa, vähintään epävirallisessa vuosittain, myös aktiivisen jalostusuransa jälkeen.
• Koiraa, jolla on todettu kasvainsairaus, tulee käyttää jalostukseen vain harkiten. Esimerkiksi hyvänlaatuiset ihokasvaimet tai nisäkasvaimet eivät estä jalostuskäyttöä, mutta jalostuksessa on huomioitava, että alttius kasvainsairaudelle saattaa periytyä.
• Yhdistelmien sukusiitosaste tulee pitää mahdollisimman alhaisena, mielellään alle 1,5 %, eikä se saa ylittää 6,25 % viidellä sukupolvella laskettuna. Tämäkään ei takaa, että riskejä ei olisi, mutta alhainen sukusiitosaste vähentää niitä.
• Jalostuksessa tulee suosia koiria, joiden kanssa eläminen arjessa on helppoa ja vaivatonta.
Arkoja tai vihaisia koiria ei saa käyttää jalostukseen. Myöskään voimakkaasta eroahdistuksesta tai yksinolofobiasta kärsivää koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Jalostukseen käytettävät koirat suositellaan luonnetestattavan tai MH-luonnekuvattavan ennen jalostuskäyttöä.
• Koiran väri on ilmoitettava rekisteröinnin yhteydessä. Koirien värin tunnistamisessa ja värin oikein rekisteröimisessä on noudatettava huolellisuutta. Kahden laikullisen (merle-geenin omaavan) koiran risteytys on kielletty. Punaisen ja laikullisen yhdistelmässä pentujen värin tunnistaminen vaatii erityistä huolellisuutta, sillä punaisessa laikut eivät erotu aina selkeästi pikkupentunakaan, ja koira voi olla geneettisesti laikullinen, vaikka siinä olisi vain hyvin huomaamaton pieni vaaleampi täplä. Punakeltaisessa koirassa laikut ja juovat eivät erotu luotettavan väritunnistuksen vaatimalla tavalla siksi, että punakeltaisuus estää geneettisesti juovien ja laikkujen näkymistä. Tapauksissa, joissa toinen vanhemmista on laikullinen ja pentu punakeltainen, suositellaan geenitestiä merle-geenin statuksen selvittämiseksi.