TUOMARIT

Finaalin Ylituomari - Tuula Svan

Karsinnan Ylituomari - Karla Sohlman
Karsinnan varaylituomari - Marko Aaltonen

Karsinnan tuomariparit:
Mari Tilles - Karoliina Viitamäki
Mikko Ahti - Niina Lukkariniemi
Antti Koski - Marja Asikainen

Tuomarit esittäytyvät:

Olen Tuula Svan Jyväskylästä. Tosin Jämsän Juokslahdella vietän suurimman osan ajastani, sillä maaseudulla syntyneenä ja kasvaneena en ole koskaan kunnolla pystynyt kotiutumaan kaupunkiin. Olen ollut uskollinen noutajakoiraharrastaja vuodesta 1985 lähtien, jolloin hankin ensimmäisen labradorinnoutajani. Tällä hetkellä vahvuuteen kuuluu kaksi käyttölinjaista labradoria, jotka osaltaan takaavat sen että eläkeläisen päivistä ei tule pitkästyttäviä.

Olen mukana yhdistykseni kokeiden järjestämisessä ja muussakin yhdistystoiminnassa. Mejän tuomaritehtävien lisäksi aika kuluu mm. noutajien metsästyskokeiden ja metsästyksen parissa. Tämä harrastus on kuljettanut eri puolille Suomea ja olen saanut vuosien varrella aivan ihania ystäviä ja nähnyt paikkoja joihin muuten ei olisi päässyt tutustumaan.

Ylituomarinoikeudet minulla on ollut vuodesta 2007. SM-kokeen nuorempana tuomarina arvostelin vuonna 2010 ja vanhempana tuomarina 2016.
Kiitän tuomarikollegiota ja koetoimikuntaa kutsusta SM-kokeen tuomaritehtävään. Toivotan kaikille koirakoille menestystä vaativaan kokeeseen.

Olen Karla Sohlman Tampereelta. Olen harrastanut eri lajeja koirieni kanssa 80-luvun loppupuolelta lähtien. Kun menin metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen ensimmäisen kerran 2000-luvun alkupuolella, vei tämä laji minut mennessään. Minulle suotiin pieni lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira herra nimeltään Volvo, joka teki tätä nenä työtä suurella sydämellä. Tämä rehellinen työ kokeessa kantoi myös tositilanteissa haavakoita etsiessä. Volvo etsi vuosien varrella useamman haavoittuneen eläimen pois metsästä ja osoitti ettei ole koiran kokoon katsomista, kun tahtoa löytyy.

Nämä tositilanteet ovat antaneet laajemman näkemyksen tähän harrastukseen. Koirien kyky selvittää haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä on tämän koemuodon perimmäinen tarkoitus. Näin jälkeenpäin ajatellen voisin sanoa, että Volvo oli se, kuka minut opetti ja kannusti tämän harrastuksen pariin. Tämä ”pienisuuri” koira menestyi usein arvokisoissa erinomaisesti ja jätti omalla persoonallaan tassunjäljen monen ihmisen mieleen.

Tällä hetkellä minulla on normaalikokoinen lyhytkarvainen mäyräkoira uros nimeltä Lexus ja MEJÄ harrastusta on myös Lexuksen kanssa aloitettu saavuttaen FI JVA titteli. Tämän koiran kanssa on myös ilo harrastaa rodunomaisia lajeja sekä muitakin lajeja, sillä Lexus lähtee kaikkeen ja kaikenlaiseen mukaan suurella innolla. Nähtäväksi jää mikä tulee niin sanotuksi päälajiksi tälle pikkuherralle.

Olen alusta asti ollut innostunut myös kaikesta muusta koiraharrastustoiminnasta. Aloin järjestämään kokeita, tutustumaan eri rotujen koemuotoihin, puuhamaan yhdistystoiminnassa kerho sekä liitto- ja piiritasolla ja nämä harrastukset ovat kantaneet ihan näihin päiviin asti.

Vuonna 2009 valmistuin MEJÄ-ylituomariksi ja siitä lähtien olen arvostellut monissa kokeissa ympäri Suomea. On ollut hienoa nähdä useita rotuja tässä lajissa eri puolella maata, erilaisissa olosuhteissa. Kun koiralla on tekemisen meininki metsässä, voi vain ihastella perässä kävellessä ja miettiä kuinka hyvä on koiran nenä. Silloin kun koirakon yhteistyö on saumatonta, on lopputulos hyvä. Pyrkimys luottamaan koiraan metsässä on tärkeää, sillä työtätekevän nenä on kuitenkin parempi kuin narun päästä pitäjän.

Toivotan Teille kaikille SM MEJÄ-kokeeseen osallistuville koirakoille tasapuolisesti paljon tuureja matkaan!
Tänne asti tiensä avanneet koirat ovat kaikki hyviä nuuskuttelijoita, olkoon tulostenlukuhetkellä tulos mikä tahansa.

Olen Tilleksen Mari Vantaalta, tuomari vm. 2011.

Olen harrastanut tätä koemuotoa pari kymmentä vuotta aktitiivisesti: koko lumeton kausi menee näissä merkeissä. Metsästyskaudella mennään metsään. Meillä koirat ovat metsästyskäytössä ja käydään käytännön jäljellä. Me harrastetaan myös rodunomaisissa kokeissa. Koiria on tällä hetkellä neljä, useampaa rotua. Itse profiloidun basset -harrastajaksi, mun rotu on bretagnenbassetti.
Kiitos koetoimikunnalle tuomarikutsusta. On hienoa ja kunnia päästä mukaan tähän kauden päätapahtumaan.
Kaikille karsintaan osallistuville koirakoille toivon onnea matkaan sekä iloista mieltä. Olette päässet koeurallanne jo tosi pitkälle!

Olen Karoliina Viitamäki Lahdesta. Olen tutustunut lajiin oman rotuni eli mäyräkoirien kautta jo 80-luvun lopusta alkaen, jolloin lajia tuli jo testailtua. Lopullisesti laji vei mukanaan 2000-luvun alussa, kun rohkaistun kunnolla sen aikaisen koirani, Bertan, kanssa kokeisiin. Bertan kanssa kokeita kierrettiin sitten enemmänkin ja saatiin myös kokea menestystä.
Tällä hetkellä kotona on kaksi karkeakarvaista mäyräkoiraa, joiden kanssa harrastamme rodulle ominaisia lajeja vaihtelevasti. Nämä yksilöt eivät loista ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla MEJÄ:ssä, vaikka toinen FI & SE JVA onkin. Ovat oikeastaan parhaimmillaan tuolla metsässä riistaa ajaen.
Olen ollut vuosia mukana yhdistykseni kokeiden järjestämisessä ja muussakin yhdistystoiminnassa. Ylituomarinoikeudet minulla on ollut vuodesta 2016. Tuomaroinnin myötä olen saanut nähdä erilaisia suorituksia ja erilaisia rotuja metsässä eri puolilla Suomea. Se on ollut ilo ja mieleinen tehtävä suorittaa kelistäkin riippumatta.
Kiitos koetoimikunnalle kutsusta tulla arvostelemaan nuorempana tuomarina SM-karsintakokeessa. Toivotan onnea Teille kaikille arvokokeeseen tiensä raivanneille koirakoille!

Kiitos kutsusta tulla arvostelemaan SM-MEJÄ:n karsintakokeeseen.

Olen Mikko Ahti Salosta ja valmistunut MEJÄ-ylituomariksi 2009. Tuomarointitehtävien lisäksi vapaa-aikani täyttää noutajakoiraharrastus yhdistystoiminnan, kokeiden järjestämisen, omien koirien treenaamisen, koekäyntien ja metsästysharrastuksen muodossa. Kotona meillä on kaksi käyttölinjaista labradorinnoutajaa.

MEJÄ-harrastuksen palkitsevimpia hetkiä on päästä mukaan käytännön jäljestämistehtäviin. Toimin aktiivisesti SRVA-ryhmässä, jossa koirista on korvaamaton apu meillä päin runsaina esiintyvien kauris- ja peurakolareiden selvityksissä. Myös haavakkotapauksissa koira kutsutaan apuun. MEJÄ onkin niitä harvoja lajeja, joissa harjoitusten ja kokeiden myötä saatavaa kokemusta pystyy oikeasti hyödyntämään käytännön työtehtävissä.

SM-MEJÄ:n järjestäminen on iso ponnistus koetoimikunnalle ja vaatii paljon enemmän aikaa ja huomioimista, kuin normikokeen järjestäminen. Tsemppiä koetoimikunnalle järjestelyihin ja hyvällä talkoohengellä tehdään tästäkin tapahtumasta ikimuistoinen.

Toivotan kaikille kokeeseen osallistuville koirille onnea ja menestystä!

Olen Antti Koski, Keravalta. Aktiivista mejä-kokemusta on vuodesta 2005 lähtien, narun perässä roikkuen ja erilaisissa kokeiden järjestämistehtävissä. Ylituomarikurssin suoritin vuonna 2011. Vapaa-aika menee koiraharrastuksissa ja syksyllä metsästäessä käyttölinjaisen labradorinnoutajan kanssa. MEJÄ-kokeissa on hienoa seurata koiria, jotka itsenäisesti, tarkasti ja motivoituneesti seuraavat osoitettua tehtävää. Näillä avuilla kokeessa, ja myös tärkeissä käytännön jäljestystehtävissä, päästään tavoitteeseen.
Kiitän kutsusta päästä arvostelemaan yhtä mejä-kauden kohokohtaa, SM-kokeen karsintaa. Toivotan osallistujille onnea ja menestystä kokeeseen!

Olen Niina Lukkariniemi Oulusta. Perheeseeni kuuluu puoliso, teni-ikäinen lapsi ja kolme kultaistanoutajaa. Päivätyössäni olen anestesiahoitaja OYS:ssa.

MEJÄ-harrastuksen aloitin 2000-luvun alussa rhodesiankoirieni kanssa paikallisen noutajakoirayhdistyksen kurssillta. Erikoiseen rotuun (ja innokkaaseen harrastajaan) suhtauduttiin Ilokseni avoimesti ja laji vei täysin mukanaan. Ensimmäiseen kokeeseen osallistuimme heinäkuussa 2003, koetoimisijaksi kouluttauduin 2006 ja tuomarikortin sain vuonna 2013. Ensimmäinen kultainennoutaja Tuure tuli taloon vuonna 2014 ja viimeinen rhodesiankoira siirtyi ajasta ikuisuuteen 2016. MEJÄ:n lisäksi harrastan koirieni kanssa noutajien rodunomaisia lajeja ja näyttelyitä.

Kiitän kutsusta tulla arvostelemaan nuorempana tuomarina SM-karsintakokeessa ja toivotan onnea kaikille arvokokeeseen tiensä raivanneille koirakoille!

Marja Asikainen, Turku

Hei, lämmin kiitos kutsusta vuoden 2023 SM-MEJÄ karsintakokeen nuoremmaksi tuomariksi.

Olen turkulainen koiraharrastaja, jolle MEJÄ on valikoitunut tärkeimmäksi harrastelajiksi koirien kanssa. Arvostan lajin perimmäistä tarkoitusta, sen vaatimaa koiran itsenäistä työskentelyä sekä osaamista liikkua ja toimia luonnossa. MEJÄ:ssä koira suorittaa tehtävää, jossa ohjaaja voi vain tukea ja luottaa koiraan, ei ohjata. Ylituomarina olen toiminut vuodesta 2017, mutta lajin harrastamista on takana jo pidempään.

Koiran tapa seurata jälkeä on aina omanlaisensa, mutta myös jokainen jälki vaatii koiralta eri keinoja selvittää olosuhteet. Tuomaroidessa on mielenkiintoista seurata, miten koira ratkaisee metsän erilaisia olosuhteita, tekee valintoja ja myös kommunikoi ohjaajan kanssa. Parhaimmillaan metsässä etenee kaksikko, jotka ymmärtävät toinen toisiaan äänettömästi. Erinomaisessa yhteistyössä ohjaaja antaa koiralle täyden työrauhan ja luottaa sen taitoon selvittää tehtävän.

Kotona häntiä heiluttavat kaksi erilaista noutajaa: kiharakarvainen- ja novascotiannoutaja. Aikoinaan noutajat valikoituivat lapsiperheessä ja kaupungissa sopivimmiksi roduiksi. Monipuolista koiraharrastamista on takana muutaman vuosikymmenen verran. MEJÄ:n lisäksi harrastan aktiivisesti myös NOME:a, Rally-Tokoa, TOKO:a, AGILITY:ä ja myös näyttelyissä tulee käytyä. Toimin aktiivisesti useammassa yhdistyksessä ja näen monipuolisesti eri rotuja erilaisissa harrastuksissa.

Te SM-kokeeseen päässeet olette jo osoittaneet huippuhyvää yhteistyötä ja osaamista. Kohdalleni tämä kunnia on sattunut kerran v. 2012. Jännitin kovasti koetta ja oman kennelpiirin edustamista. Jännittämisellä ajoi koiran etenemään liian kovalla vauhdilla, sillä niin kovasti pelkäsin, että saamme hukan. Olin vasta aloittelija MEJÄ:ssä enkä vielä aivan ymmärtänyt lajia ja SM-kokeen luonnetta. Nyt osaisin jo paremmin. Mutta sitä onnistunutta Pm-jäljestystä ja osaavaa koiraa, ei ole tullut kohdalle kuin kerran. Muista siis hengittää rauhoittavasti ja lähde metsään nauttimaan yhteistyöstä sinulle tärkeän koiran kanssa. Kokemus on ainutlaatuinen, vaikka olisitkin jo SM-konkari.