Musta juovikkain merkein

a^ta^tB-E- k^br-

Tuntomerkit: Kuten musta punaisin merkein, mutta punaiset merkit ovat juovikkaat brindlegeenin vaikutuksesta.

Vanhemmat: Vähintään toinen vanhemmista on juovikas, molemmat vanhemmat kantavat merkkivärisyyttä.

Jälkeläiset: Kaikki jälkeläiset kantavat merkkivärisyyttä. k^br -alleelin suhteen eriperintäisen jälkeläisistä teoreettisesti puolet perii juovikkuuden.

Ruskea juovikkain merkein

a^ta^tbbE- k^br-

Tuntomerkit: Kuten ruskea keltaisin merkein, mutta merkit ovat juovikkaat brindlegeenin vaikutuksesta.

Vanhemmat: Vähintään toinen vanhemmista on juovikas, molemmat vanhemmat kantavat merkkivärisyyttä.

Jälkeläiset: Kaikki jälkeläiset kantavat merkkivärisyyttä. k^br -alleelin suhteen eriperintäisen jälkeläisistä teoreettisesti puolet perii juovikkuuden.

FCI:n ulkopuolisissa maissa mäyräkoirilla esiintyy myös värejä, jotka eivät ole FCI:n rotumääritelmässä hyväksyttyjä. Yksi näistä on cream. Aiemmin luultiin, että kyseessä olisi C-lokuksen alleelit, jotka vaikuttavat feomelaniinin intensiteettiin. Nyt tiedetään, että näillä ei ole asiaan vaikutusta, joten kyseessä on mahdollisesti I-lokuksen alleelit. Joka tapauksessa kyse on siis alleeleista, jotka vähentävät feomelaniinin muodostusta haalistaen karvan kermanväriseksi. Eumelaniinin tuotantoon niillä ei ole vaikutusta.

Sinisen ja isabellanvärin saa aikaan diluutio eli laimentuminen. D-lokuksessa sijaitsevat alleelit vaikuttavat sekä eumelaniinin että feomelaniinin tiheyteen karvassa. Dominoiva D-alleeli tuottaa tiheän pigmentin ja siten normaalin värin. Resessiivinen d-alleeli aikaansaa samaperintäisenä eumelaniinin haalistumisen siniseksi tai hopeansävyiseksi ruskeaksi. Musta siis laimenee siniseksi ja ruskea liilaksi eli isabellanväriseksi. Diluution vaikutus feomelaniiniin on vähäinen. Punainen väri saattaa himmentyä kanelinväriseksi, mutta vaikutusta on vaikea havaita paljain silmin. Sinisellä koiralla kirsu ja kynnet ovat siniharmaat. Isabellanvärisellä eli liilalla koiralla kirsu ja kynnet ovat punertavat. Silmät ovat keltaiset, yleensä vaaleammat kuin ruskeilla (bb) koirilla.

S-sarjan alleelit aikaansaavat valkolaikullisuuden. Dominoiva S-alleeli tuottaa samaperintäisenä normaalin värin. Näillä yksilöillä valkoista voi esiintyä vain pieninä laikkuina rinnassa tai käpälissä. S-alleeli dominoi epätäydellisesti s^p-alleelia, mikä tarkoittaa sitä, että Ss^p yleensä ilmentää jo jossain määrin valkoista. Valkolaikullisuus näkyy aina ensin hännän päässä, kuonon kärjessä, käpälissä ja rintalastan kärjessä. Siitä se leviää peittämään kuonon ja otsan, rinnan etupuolen, jalkojen alaosan ja hännän kärjen muodostaen irlanninkirjavuudeksi kutsutun värikuvion. Seuraavaksi se leviää ympäri edestä niskan taakse ja kiipeää jaloissa ja hännässä ylös. Piebald-kuvioisella koiralla s^ps^p vain pää, selkä ja hännän tyvi voivat olla yhä värilliset. Seuraavana vuorossa on selän väritys ja sitä seuraa hännän tyvi, sitten naaman merkit. Korvat säilyvät aina värillisinä, ellei koirassa ole hyvin suurta määrää valkoista. Yleisesti korvat ovat koiran viimeiseksi valkoiseksi muuttuva osa. Vielä ei tunneta irlanninkirjavuuden aikaansaavaa geeniä eikä sitä, kuuluuko se edes S-sarjaan. Se on joka tapauksessa paljon harvinaisempi kuin s^p ja sitä esiintyy vain joillakin roduilla.