Anu Lappalainen
ELT, dos., pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

Taustaa

Mäyräkoirahalvaus on kansanomainen termi välilevytyrälle, joka on yleinen kondrodystrofisten koirarotujen (esimerkiksi mäyräkoira, kiinanpalatsikoira, tiibetinspanieli, havannankoira ja coton de tulear) selkäkipujen ja halvausoireiden syy. Eniten sitä tavataan mäyräkoirilla, joilla taudin esiintyvyyden on arvioitu olevan 20 – 30 %.

Mäyräkoirilla selkänikamien välilevyt rappeutuvat jo hyvin nuorena. Vuoden iässä suurimmassa osassa välilevyistä nestemäinen, gelatiinista muodostunut sisäosa on korvautunut kollageenilla sekä rustolla, joka usein kalkkeutuu. Tällainen välilevy on normaalia alttiimpi tyrälle. Alttius välilevysairauteen on mäyräkoirilla perinnöllinen. Välilevytyrän yleisin paikka on viimeisten rintanikamien ja ensimmäisten lannenikamien välillä. Mäyräkoirien yleisin sairastumisikä on 4-5 vuotta. Sukupuolten välillä ei ole havaittu eroa sairastuvuudessa.

Oireet ja diagnoosi

Välilevytyrän oireet riippuvat tyräytymisen nopeudesta ja voimasta. Äkillisesti ja kovalla voimalla tyräytyvä välilevy aiheuttaa reaktion, jonka lopputuloksena on hermosolujen kuolema, mikä johtaa nopeasti kehittyvään vaikea-asteiseen halvaukseen. Kroonisissa, usein osittaisissa välilevyn uloimpien osien repeämissä tyräytyminen tapahtuu hitaasti ja pienellä voimalla. Selkäytimen hermosoluissa tapahtuu vaurioita, joiden määrä on suorassa suhteessa puristuksen asteeseen ja kestoon. Asennonkorjausreaktio (koira korjaa välittömästi jalan asennon, kun tassun yläpinta käännetään maata vasten) häviää ensin, koska sitä säätelevät isot hermosäikeet sijaitsevat selkäytimen ulkokerroksissa. Seuraavaksi vaurioituvat keskikokoiset, tahdonalaisia liikkeitä ja pinnallista kipua säätelevät säikeet ja viimeiseksi selkäytimen sisäosissa sijaitsevat pienet, syvää kiputuntoa säätelevät säikeet. Toipumisen aikana toiminnot palautuvat käänteisessä järjestyksessä. Halvausoireiden voimakkuus riippuu myös tyrän paikasta. Kaulan alueella selkäydinkanava on laajempi ja tyrän aiheuttama selkäytimen puristus on pienempi. Rinta- ja lannerangan alueen välilevytyrän oireet vaihtelevat kipukohtauksista täydelliseen molempien takajalkojen halvaantumiseen.

Selkäkivuista kärsivän koiran olemus on tyypillinen: se seisoo selkä köyryssä ja on haluton liikkumaan, hyppäämään tai kulkemaan portaissa. Syliin otettaessa se saattaa valittaa. Vatsalihakset ovat usein jännittyneet, vaikka kyseessä ei ole vatsaontelon alueen kipu. Hyvin usein koiralla on ollut kipuoireita jonkin aikaa ennen halvausoireita.

Halvauksen oireina havaitaan takajalkojen heikkoutta, jos neurologiset puutokset ovat lieviä. Vakavammissa tapauksissa takaraajojen tahdonalaiset liikkeet ovat heikentyneet tai puuttuvat. Vaikeimmissa tapauksissa ns. syvä kiputunto on poissa. Usein myös virtsaaminen vaikeutuu. Rakko on aivan täynnä ja sen puristaminen tyhjäksi voi olla hyvin vaikeaa.

Kaularangan välilevytyrä aiheuttaa usein hyvin voimakkaat kipuoireet: jokainen pienikin pään liike aiheuttaa kipua ja koira seisoo ja kävelee tyypillisesti pää matalalla ja kaula jäykkänä. Mahdolliset halvausoireet kohdistuvat yleensä sekä etu- että takajalkoihin.

Eläinlääkäri tekee diagnoosin esitietojen, kliinisten löydösten, neurologisen tutkimuksen, diagnoosi varmistetaan magneetti- tai tietokonetomografiatutkimuksen perusteella. Selän huolellisella tunnustelulla kipukohta on yleensä löydettävissä. Diagnoosi on yleensä helppo tehdä tapauksissa, joissa potilaalla on selviä halvausoireita. Syvän kiputunnon testaaminen on erittäin tärkeää ennusteen kannalta. Jalan refleksinomainen poisveto ei ole merkki siitä, että syvä kiputunto on olemassa, koiran täytyy ilmaista tuntemansa esimerkiksi vinkumalla, nostamalla päätään tai yrittämällä näykkäistä.

Konservatiivinen hoito

Konservatiivista eli ei-leikkauksellista hoitoa käytetään selkäkivuista kärsivillä potilailla, jos niillä ei ole halvausoireita. Leikkaushoitoa kuitenkin suositellaan, jos kipuoireet toistuvat. Konservatiivisessa hoidossa on tärkeintä lepo. Koira on laitettava 3-4 viikoksi täydelliseen häkkilepoon (näyttelyhäkkiin tai lentokuljetuslaatikkoon). Erilaiset aitaukset eivät yleensä takaa koiran paikallaan oloa, pikemminkin koirat niissä hyppivät aitaa vasten pyrkiessään pois. Potilas otetaan häkistä pois vain tarpeiden tekemisen ja hoitojen ajaksi. Häkin on oltava kuitenkin niin suuri, että koiralla on mukava olla ja se voi siinä kääntyä ja vaihtaa paikkaa. Levon tarkoituksena on antaa vauriokohdalle aikaa parantua: välilevymassa imeytyy pois selkäydinkanavasta ja repeämä paranee arpikudoksen muodostuksen kautta.

Kipulääkkeiden (tulehdus- ja hermokipulääkkeet ja) käyttö lisää koiran halua liikkua, mistä voi olla seurauksena oireiden dramaattinen paheneminen, ja siksi koira on pidettävä ehdottomassa levossa. Kipulääkkeiden annossuosituksia ja -aikoja ei saa ylittää. Akupunktiota voidaan käyttää hoidon tukena kivun hallinnassa.

Kirurginen hoito

Välilevytyrän leikkaushoidon tarkoituksena on välilevymassan poistaminen selkäydinkanavasta. Leikkauksessa poistetaan osa nikaman katosta tai seinämästä, jolloin välilevymassa saadaan poistettua selkäydinkanavasta. Selkäytimelle, joka usein on turvonnut välilevyn tyräytymisen seurauksena, jää enemmän tilaa välilevykanavassa. Leikkaushoidon etuna pidetään lyhyempää toipumisaikaa.

Jatkohoito

Halvaantuneet koirat hyötyvät suuresti erilaisista fysikaalisista hoidoista, joiden tulisi kuulua jokaisen kirurgisesti tai konservatiivisesti hoidetun koiran kuntoutusohjelmaan. Uinti on ihanteellinen kuntoutuksen muoto. Monilla halvaantuneilla koirilla takajalkojen motoriikka toimii hyvin, mutta jalkojen lihakset ovat liian heikot kantamaan painoa. Uidessa koira joutuu käyttämään jalkojaan ja veden hydrostaattinen paine tukee sitä. Yksi kirurgian eduista on se, että aktiivinen kuntoutus voidaan aloittaa melkein heti leikkauksen jälkeen, kun taas ei-kirurgisesti hoidetuilla potilailla joudutaan odottamaan muutamia viikkoja.

Halvaantuneilla koirilla on hyvin usein virtsaamisongelmia, koska virtsaputken sulkijalihasten jännitys lisääntyy, ja rakon tyhjentämisestä onkin huolehdittava. Neurologisista virtsaamisongelmista kärsivillä koirilla on usein virtsatietulehduksia. Oireita ei välttämättä huomaa, ja siksi virtsa on syytä tutkia säännöllisesti.

Ennuste

Välilevytyrän ennuste riippuu neurologisten oireiden vakavuudesta ja kestosta sekä valitusta hoitomuodosta. Yleisesti ottaen ennuste on sitä parempi, mitä lievemmät oireet ovat. Konservatiivisen hoidon osalta ennuste on erittäin hyvä ensimmäistä kertaa kipuilevilla potilailla. Suuri osa koirista toipuu täydellisesti leikkaushoidon jälkeen toipumisajan vaihdellessa muutamasta päivästä muutamiin viikkoihin. Konservatiivisesti hoidettujen toipumisaika on pidempi, ja koirille jää useammin neurologisia puutteita. Leikkauksen pitäisi tapahtua heti, jos koiralta puuttuu syvä kiputunto, muilla nopea leikkaus nopeuttaa toipumista. Leikkauksen viivästyessä välielvytyrä myös saattaa pahentua ja ennuste heikkenee, jos syvä kiputunto katoaa.

Seuraavassa lyhyesti menettelyohjeet koiran halvaantuessa tai jos sillä on tai epäillään olevan selkäkipuja:

• Laita koira häkkiin!
• Vie koira eläinlääkäriin diagnoosin varmistamiseksi ja hoidon aloittamiseksi. Mitä pahemmat oireet ovat, sitä enemmän on hyötyä nopeasti tehdystä leikkauksesta.
• Ilmoita tapauksesta koiran kasvattajalle ja mielellään myös jalostustoimikunnalle.

Mäyräkoirien PEVISA-ohjelma 1.1.2023 - 31.12.2027

Normaalikokoiset, kääpiöt ja kaniinit

• Jalostukseen käytettäville koirille tulee tehdä virallinen silmätutkimus ennen astutusta.
• Silmätutkimus ei saa olla astutushetkellä yli 24 kuukautta vanha. - Vähintään vuoden iässä annettu virallinen silmätarkastuslausunto on voimassa 24 kuukautta. Alle vuoden ikäiselle koiralle annettu virallinen silmätarkastuslausunto on voimassa 12 kuukautta.
• Jalostuksesta poissulkevat sairaudet ovat: KAT perinnöllinen katarakta (kaihi), PRA verkkokalvon etenevä surkastuma sekä KER perinnöllinen keratiitti.
• Kääpiö- ja kaniinimäyräkoirilta vaaditaan lisäksi voimassa oleva polvitarkastuslausunto.
• Rekisteröinnin raja-arvo on polvilumpioluksaation aste 1. Polvituloksen 1 saanut koira voidaan parittaa vain tuloksen 0 saaneen koiran kanssa.
• Polvitutkimushetkellä koiran tulee olla täyttänyt 12 kuukautta. Alle kolmen vuoden ikäiselle koiralle annettu polvilumpioluksaatiolausunto on voimassa kaksi vuotta. Mikäli polvet on tarkastettu koiran täytettyä kolme vuotta, ei tutkimusta tarvitse enää uusia.

PEVISA:an muutos vuoden 2023 alusta alkaen

Vuoden 2023 alusta alkaen keratiitti on jalostuksesta poissulkeva silmäsairaus kaikilla mäyräkoiraroduilla. Kääpiö- ja kaniinimäyräkoirilla polvilumpioluksaatiotutkimus on edelleen pakollinen ja siihen tulee uutena seuraavat rajoitukset:
-jalostukseen ei saa käyttää koiraa, jolla on polvilumpioluksaation aste 2 tai huonompi
-koira, jonka polvilumpioluksaatiotutkimuksen tulos on 1/1, 0/1 tai 1/0, voidaan parittaa vain 0/0-polvisen kumppanin kanssa.

Muuttuneet PEVISA-ehdot koskevat pentueita, jotka syntyvät 1.1.2023 tai sen jälkeen tapahtuneista astutuksista.

Rotukoirat ja sairaudet

Jokainen elävä olento, ihminen ja koira mukaan lukien, kantaa perimässään sairauksia aiheuttavia geenejä. Useat sairauksia aiheuttavista geeneistä periytyvät väistyvästi, ja jos yksilöllä geenipareissaan ainoastaan yksi sairautta aiheuttava geeni, yksilö pysyy ilmiasultaan terveenä. Ilmiasultaan terve yksilö kuitenkin kantaa sairausgeeniä perimässään ja ongelmia syntyy, kun kaksi kantajaa saa jälkeläisiä. Osa jälkeläisistä tulee sairastumaan ja osa toimii sairauden kantajina. Monet koirien silmäsairauksia aiheuttavista geeneistä ovat esimerkkejä tällaisista geeneistä.

Rotukoirien jalostus on ollut ja tulee olemaan määrätietoista pyrkimystä kohti ihanteellista ulkonäköä tai vakaita käyttöominaisuuksia. Terveys on jäänyt monesti taka-alalle. Monissa roduissa on harjoitettu insestijalostusta, lähisukulaisten parittamista keskenään, ja jalostuskannat ovat olleet kapeita. Tämän seurauksena koirarotuihin on rikastunut erilaisia sairausgeenejä enemmän kuin ihmiseen. Useimmat perinnölliset silmäsairaudet periytyvät yhden väistyvän geenin välityksellä. Monimuotoisena ilmenevien sairauksien kuten polvilumpion sijoiltaanmenon, epilepsian ja selkärangan välilevytyrän periytymismekanismit ovat monimutkaisempia. Myös ympäristötekijöillä on vaikutusta niiden ilmenemiseen.

Mäyräkoirat ovat mukana Suomen kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmassa (PEVISA). Tarkastamalla jalostuskoirien silmät ja polvet on sairaiden koirien syntyminen pyritty estämään. Koska vikojen kantajia ei terveystarkastuksissa ja sukutauluanalyyseissä kyetä 100 % varmuudella toteamaan, pääsee sairaita koiria kuitenkin syntymään. Suomessa todetaan vuosittain muutamia vakavia, sokeuteen johtavia, perinnöllisiä silmäsairauksia, mutta tilanteen kokonaisuudessaan voidaan katsoa olevan hallinnassa. Polvilumpion sijoiltaanmeno on myös saatu hallintaan. Jalostukseen käytettävien koirien selkärangan röntgenkuvaukset on aloitettu ja vaikea-asteisesta välilevyrappeutumista kärsivät koirat pyritään saamaan pois jalostuksesta.

Perinnölliset silmäsairaudet

PRA, etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Koira tulee aluksi hämäräsokeaksi ja myöhemmin kokonaan sokeaksi. Kliiniset oireet ilmaantuvat 2 - 4 vuoden iässä. PRA:ta sairastava koira muuttuu hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Etenkin oudossa ympäristössä se törmäilee huonekaluihin. Silmäterä on laaja ja silmänpohja heijastuu erityisen kirkkaana. PRA:han ei ole hoitoa.

HC, hereditäärinen katarakta eli perinnöllinen harmaakaihi samentaa silmän linssin, jolloin valon pääsy silmään estyy. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Se on yleensä molemminpuolinen ja johtaa ennen pitkää sokeuteen. HC voi olla itsenäinen sairaus tai kehittyä PRA:n seurauksena. HC voidaan hoitaa kirurgisesti. Leikkaukseen ei ryhdytä, jos koira sairastaa lisäksi PRA:ta. Sekä PRA että HC periytyvät väistyvästi.

Ns. vanhuuden harmaakaihi ei ole varsinainen kaihi, vaan johtuu iän karttuessa tapahtuvasta linssin luonnollista tiivistymistä. Linssiin kasvaa uutta kuitua koko eliniän ajan, jonka seurauksena linssin väri muuttuu harmahtavaksi. Näkökykyyn se ei vaikuta.

RD, retinan dysplasia eli verkkokalvon kasvuhäiriö esiintyy monimuotoisena. Verkkokalvo voi irrota alustastaan kapeina poimuina tai kuplamaisesti useilta pieniltä alueilta. Näkökyvyn heikkeneminen riippuu muutosten määrästä. Vaikeassa muodossa verkkokalvo irtaantuu kokonaan ja seurauksena on sokeus. Mäyräkoirilla tavataan lähinnä poimuista verkkokalvon irtoamista. Näkökyvyn ei katsota oleellisesti heikentyvän, jos poimujen määrä jää alle 10.

Idiopaattinen keratiitti on sarveiskalvon immunologinen tulehdus, jota esiintyy erityisesti pitkäkarvaisilla mäyräkoirilla. Siinä sarveiskalvoon syntyy kivuliaita haavaumia. Haavaumilla on taipumus parantua ja uusia. Vähitellen sarveiskalvon pinnalle muodostuu harmaata sidekudosta. Hoitamattomana sairaus johtaa sokeuteen. Hoitona käytetään tulehdus- ja immuunivasteita vaimentavia silmätippoja. Periytymismekanismi on epäselvä. Näyttäisi siltä, että sairaudelle altistava kudostyyppi olisi väistyvästi periytyvä.

Distichiasis, ylimääräiset luomikarvat kasvavat normaalin ripsikarvarivin sisäpuolella ja lepäävät sarveiskalvon pinnalla. Yleensä karvat hankaavat sarveiskalvoa aiheuttaen sarveiskalvon ärsytystilan. Koiralla esiintyy kyynelvuotoa ja silmien siristelyä. Joskus karvat ovat niin pehmeitä, etteivät ne aiheuta oireilua. Oireilevilta koirilta karvat poistetaan polttohoidolla tai leikkauksella. Distichiasiksen arvellaan periytyvän vallitsevasti.

PHTVL/PHPV - kirjainyhdistelmät kuvaavat sairautta, jossa linssin ja silmänpohjan välinen sikiökautinen verisuoni ei ole normaalisti surkastunut. Sairaus esiintyy eri asteisena vaihdellen merkityksettömistä kauneuspilkuista sokeutta aiheuttaviin voimakkaisiin muutoksiin. Mäyräkoirilla on todettu muutamia lieväasteisia PHTVL/PHPV-tapauksia.

Laikulliseen turkinvärin geeniin liittyy moninaisia silmien rakennevikoja. Yleisimpiä viat ovat koirilla, joiden molemmat vanhemmat ovat laikullisia. Tästä syystä SKL ei rekisteröi kahden laikullisen mäyräkoiran jälkeläisiä.

Patellaluksaatio

Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaanmenolle. Sitä esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla sekä sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka. Mäyräkoirista patellaluksaatiota tavataan lähinnä kääpiö- ja kaniinimäyräkoirilla. Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vakavuusasteen perusteella neljään eri asteeseen.

I asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. II ja III asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin sairasta raajaansa sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan) ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen). IV asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Jos vika on molemminpuolinen, on koiralla matalat, hiipivät takaliikkeet koska sen on vaikea ojentaa takajalkojaan. Liikkeet voivat olla myös pompottavat.

Lievien patellaluksaation muotojen hoidoksi riittää yleensä lepo ja kipulääkitys. Vaikeat patellaluksaatiot on hoidettava kirurgisesti.

teksti: Helena Koskentalo

Mitä epilepsia on?

Miten diagnoosiin päästään?

Miten epilepsia tunnistetaan?

Ennen eläinlääkärille menoa

Syyt iän mukaan

• todennäköisesti synnynnäinen syy

• todennäköisesti itsesyntyinen epilepsia

• todennäköisesti kasvain tai vamman jälkitila

Periytyminen ja ohjeet kasvattajalle

• Vuosikirja 2010 - Lyhytkarvainen mäyräkoira
• Vuosikirja 2010 - Lyhytkarvainen kääpiö- ja kaniinimäyräkoira
• Vuosikirja 2010 - Karkeakarvainen mäyräkoira
• Vuosikirja 2010 - Karkeakarvainen kääpiö- ja kaniinimäyräkoira
• Vuosikirja 2010 - Pitkäkarvainen mäyräkoira
• Vuosikirja 2010 - Pitkäkarvainen kääpiö- ja kaniinimäyräkoira

• Vuosikirja 2011 - Lyhytkarvainen mäyräkoira
• Vuosikirja 2011 - Lyhytkarvainen kääpiö- ja kaniinimäyräkoira
• Vuosikirja 2011 - Karkeakarvainen mäyräkoira
• Vuosikirja 2011 - Karkeakarvainen kääpiö- ja kaniinimäyräkoira
• Vuosikirja 2011 - Pitkäkarvainen mäyräkoira
• Vuosikirja 2011 - Pitkäkarvainen kääpiö- ja kaniinimäyräkoira

Musta juovikkain merkein

a^ta^tB-E- k^br-

Tuntomerkit: Kuten musta punaisin merkein, mutta punaiset merkit ovat juovikkaat brindlegeenin vaikutuksesta.

Vanhemmat: Vähintään toinen vanhemmista on juovikas, molemmat vanhemmat kantavat merkkivärisyyttä.

Jälkeläiset: Kaikki jälkeläiset kantavat merkkivärisyyttä. k^br -alleelin suhteen eriperintäisen jälkeläisistä teoreettisesti puolet perii juovikkuuden.

Ruskea juovikkain merkein

a^ta^tbbE- k^br-

Tuntomerkit: Kuten ruskea keltaisin merkein, mutta merkit ovat juovikkaat brindlegeenin vaikutuksesta.

Vanhemmat: Vähintään toinen vanhemmista on juovikas, molemmat vanhemmat kantavat merkkivärisyyttä.

Jälkeläiset: Kaikki jälkeläiset kantavat merkkivärisyyttä. k^br -alleelin suhteen eriperintäisen jälkeläisistä teoreettisesti puolet perii juovikkuuden.

FCI:n ulkopuolisissa maissa mäyräkoirilla esiintyy myös värejä, jotka eivät ole FCI:n rotumääritelmässä hyväksyttyjä. Yksi näistä on cream. Aiemmin luultiin, että kyseessä olisi C-lokuksen alleelit, jotka vaikuttavat feomelaniinin intensiteettiin. Nyt tiedetään, että näillä ei ole asiaan vaikutusta, joten kyseessä on mahdollisesti I-lokuksen alleelit. Joka tapauksessa kyse on siis alleeleista, jotka vähentävät feomelaniinin muodostusta haalistaen karvan kermanväriseksi. Eumelaniinin tuotantoon niillä ei ole vaikutusta.

Sinisen ja isabellanvärin saa aikaan diluutio eli laimentuminen. D-lokuksessa sijaitsevat alleelit vaikuttavat sekä eumelaniinin että feomelaniinin tiheyteen karvassa. Dominoiva D-alleeli tuottaa tiheän pigmentin ja siten normaalin värin. Resessiivinen d-alleeli aikaansaa samaperintäisenä eumelaniinin haalistumisen siniseksi tai hopeansävyiseksi ruskeaksi. Musta siis laimenee siniseksi ja ruskea liilaksi eli isabellanväriseksi. Diluution vaikutus feomelaniiniin on vähäinen. Punainen väri saattaa himmentyä kanelinväriseksi, mutta vaikutusta on vaikea havaita paljain silmin. Sinisellä koiralla kirsu ja kynnet ovat siniharmaat. Isabellanvärisellä eli liilalla koiralla kirsu ja kynnet ovat punertavat. Silmät ovat keltaiset, yleensä vaaleammat kuin ruskeilla (bb) koirilla.

S-sarjan alleelit aikaansaavat valkolaikullisuuden. Dominoiva S-alleeli tuottaa samaperintäisenä normaalin värin. Näillä yksilöillä valkoista voi esiintyä vain pieninä laikkuina rinnassa tai käpälissä. S-alleeli dominoi epätäydellisesti s^p-alleelia, mikä tarkoittaa sitä, että Ss^p yleensä ilmentää jo jossain määrin valkoista. Valkolaikullisuus näkyy aina ensin hännän päässä, kuonon kärjessä, käpälissä ja rintalastan kärjessä. Siitä se leviää peittämään kuonon ja otsan, rinnan etupuolen, jalkojen alaosan ja hännän kärjen muodostaen irlanninkirjavuudeksi kutsutun värikuvion. Seuraavaksi se leviää ympäri edestä niskan taakse ja kiipeää jaloissa ja hännässä ylös. Piebald-kuvioisella koiralla s^ps^p vain pää, selkä ja hännän tyvi voivat olla yhä värilliset. Seuraavana vuorossa on selän väritys ja sitä seuraa hännän tyvi, sitten naaman merkit. Korvat säilyvät aina värillisinä, ellei koirassa ole hyvin suurta määrää valkoista. Yleisesti korvat ovat koiran viimeiseksi valkoiseksi muuttuva osa. Vielä ei tunneta irlanninkirjavuuden aikaansaavaa geeniä eikä sitä, kuuluuko se edes S-sarjaan. Se on joka tapauksessa paljon harvinaisempi kuin s^p ja sitä esiintyy vain joillakin roduilla.

a^ya^wbbE-Mm

Laikullisten koirien kohdalla on muistettava, että kahden laikullisen yhdistäminen on kiellettyä eikä pentuja rekisteröidä. Koiran periessä merlegeenin eli laikullisuuden molemmilta vanhemmiltaan (MM), sillä on suurentunut riski erilaisiin kuulon kehityshäiriöihin.

Tuntomerkit: Muutoin kuten laikullinen punainen riistanvärinen, mutta pigmentti on ruskea. Kirsu ja kynnet ovat ruskeat ja laikut erottuvat vieläkin heikommin kuin mustapigmenttisellä koiralla.

Vanhemmat ja jälkeläiset, ks. laikullinen punainen riistanvärinen ja ruskea riistanvärinen.

a^ya^wB-E-Mm

Laikullisten koirien kohdalla on muistettava, että kahden laikullisen yhdistäminen on kiellettyä eikä pentuja rekisteröidä. Koiran periessä merlegeenin eli laikullisuuden molemmilta vanhemmiltaan (MM), sillä on suurentunut riski erilaisiin kuulon kehityshäiriöihin.

Tuntomerkit: Laikullisella punaisella riistanvärisellä koiralla karvat ovat väriltään vyöhykkeisiä kuten punaisella riistanvärisellä koiralla. Sen lisäksi se on merlegeenin vaikutuksesta laikuttunut, joskin laikut näkyvät melko heikosti, koska ne ilmenevät eumelaniinissa ja punaisen riistanvärisen koiran karva on suureksi osaksi feomelaniinia.

Vanhemmat: Laikullisen punaisen riistanvärisen koiran vanhemmista toisen täytyy olla laikullinen punainen tai laikullinen punainen riistanvärinen ja toinen on jokin riistanväreistä (punainen riistanvärinen, ruskea riistanvärinen tai tavallinen riistanvärinen) tai sitten toinen vanhemmista on punainen tai punainen riistanvärinen ja toinen on laikullinen riistanvärinen, laikullinen punainen riistanvärinen tai laikullinen ruskea riistanvärinen.

Jälkeläiset: Ks. laikullinen punainen, punainen riistanvärinen ja laikullinen riistanvärinen.

a^wa^wbbE-Mm tai a^wa^tbbE-Mm

Laikullisten koirien kohdalla on muistettava, että kahden laikullisen yhdistäminen on kiellettyä eikä pentuja rekisteröidä. Koiran periessä merlegeenin eli laikullisuuden molemmilta vanhemmiltaan (MM), sillä on suurentunut riski erilaisiin kuulon kehityshäiriöihin.

Tuntomerkit: Muutoin kuten ruskea riistanvärinen, mutta päävärissä on vaaleampia laikkuja samaan tapaan kuin muillakin laikullisilla.

Vanhemmat ja jälkeläiset, ks. laikullinen riistanvärinen ja ruskea riistanvärinen, ruskea kirsu.

a^ya^ybbE-Mm tai a^ya^tbbE-Mm

Laikullisten koirien kohdalla on muistettava, että kahden laikullisen yhdistäminen on kiellettyä eikä pentuja rekisteröidä. Koiran periessä merlegeenin eli laikullisuuden molemmilta vanhemmiltaan (MM), sillä on suurentunut riski erilaisiin kuulon kehityshäiriöihin.

Tuntomerkit: Kuten laikullinen punainen, mutta pigmentti on ruskea. Kirsu ja kynnet ovat ruskeat, koiran yleisilme on melko vaalea punainen.

Vanhemmat ja jälkeläiset, ks. laikullinen punainen.

a^ya^wbbE-

Tuntomerkit: Muutoin kuten punainen riistanvärinen, mutta pigmentti on ruskea. Kirsu, kynnet ja mahdollisesti karvankärjet ovat ruskeita, eivät mustia.

Vanhemmat: Kuten punaisella riistanvärisellä, mutta molempien vanhempien tulee kantaa ruskeaa.

Jälkeläiset: Ks. punainen riistanvärinen, huomioiden samaperintäisyys bb. 

a^ya^yB-E- k^br- tai a^ya^tB-E- k^br-

k^br hallitsee normaalin värin antavaa alleelia k, joten riittää, että koira perii sen toiselta vanhemmaltaan ollakseen juovikas. A-lokuksen suhteen juovikas koira on punainen, mutta voi kantaa merkkivärisyyttä. Juovikkaiden koirien kohdalla olisi syytä välttää merkkiväriseen tai merkkiväriä kantavaan kumppaniin yhdistämistä, sillä juovikkuus ilmenee merkkivärisissä vain värimerkeissä, jolloin ne eivät ole puhtaat ja selkeärajaiset. Rotumääritelmäkään ei tunne tällaista värivaihtoehtoa. Laikullisen ja juovikkaan yhdistelmä ei sekään ole suositeltava, koska tällaistakaan kirjavuuden muotoa ei rotumääritelmästä löydy.

Tuntomerkit: K-lokuksessa sijaitseva alleeli k^br aiheuttaa tummia pystysuuntaisia eumelaniiniraitoja punaiseen feomelaniinipohjaan. Raitoja voi olla harvemmassa tai tiheämmässä tai epätasaisesti, toivotuinta on mahdollisimman tasainen raidoitus.

Vanhemmat: Vanhemmista toisen täytyy olla juovikas, toinen voi olla minkä tahansa muun värinen paitsi samaperintäinen riistanvärinen. Tyypillisesti toinen vanhemmista on juovikas ja toinen punainen.

Jälkeläiset: Punaisen kanssa paritettaessa jälkeläiset ovat juovikkaita tai punaisia, voivat olla myös pigmentiltään ruskeita, mikäli molemmat vanhemmista kantavat resessiivistä b-alleelia. Molempien vanhempien kantaessa merkkiväriä odotettavissa on juovikkaita, punaisia, merkkivärisiä tai merkkivärisiä juovikkaita, mikä ei ole toivottava väri rotumääritelmässä.

Merkkivärisen kanssa juovikas tuottaa punaisia ja juovikkaita merkkivärisyyttä kantavia jälkeläisiä tai merkkiväriä kantaessaan myös merkkivärisiä ja merkkivärisiä juovikkaita.

Riistanvärisen ja ruskean riistanvärisen parituskumppanin kanssa pennuista tulee punaisia riistanvärisiä, riistanvärisiä, punaisia, merkkivärisiä, juovikkaita, punaisia riistanvärisiä juovikkaita, riistanvärisiä juovikkaita ja merkkivärisiä juovikkaita, kaikki mahdollisesti myös ruskealla pigmentillä, mikäli molemmat vanhemmista kantavat resessiivistä b-alleelia. Punaisen riistanvärisen kanssa jälkeläiset ovat punaisia, punaisia riistanvärisiä, riistanvärisiä, juovikkaita, punaisia riistanvärisiä juovikkaita ja riistanvärisiä juovikkaita.

Juovikas olisi syytä yhdistää vain punaiseen, mieluiten niin, että vanhemmat eivät edes kanna merkkivärisyyttä. Tällöin kaikkien pentujen värin olisi todennäköisintä olla rotumääritelmän tuntema.

On myös huomattava, että jos koira perii molemmilta vanhemmilta resessiivisen e-alleelin, siitä tulee väriltään punakeltainen riippumatta sen A-, K- ja M-sarjan geeneistä.

a^wa^wB-E-Mm tai a^wa^tB-E-Mm

Tuntomerkit: Riistanvärisen yksittäinen karva ei ole yksivärinen, vaan se on tyvestä vaalea, keskiosa vaihtelee villisianvärisestä rusakonväriseen ja kärki on tumma. Se myös sisältää sekä eumelaniinia että feomelaniinia. Kuonon sivussa, silmien yläpuolella, eturinnassa, vatsan alla, käpälissä ja peräaukon ympärillä on kellertävää tai punertavaa karvaa (feomelaniinia). Laikullisella riistanvärisellä karvan tummempi osa on merlegeenin vaikutuksesta laikuittain vaalentunut, mikä näkyy turkissa vaaleampina laikkuina. Koko turkki ei siis ole laikullisella riistanvärisellä vaaleampi, vaan siinä on vaaleampia laikkuja aivan kuten muissakin laikullisissa väreissä. Laikullisuus erottuu riistanvärisessä erityisesti pentuna. Usein kontrasti päävärin ja laikkujen välillä heikkenee koiran varttuessa, minkä vuoksi värin oikea tunnistaminen ja rekisteröinti pentuna on erityisen tärkeää.

Koska merlegeeni on dominoiva, se ilmenee laikullisena värinä eriperintäisenä (Mm) eli vain toiselta vanhemmalta perittynä. Toivotuin laikullisuuden ilmenemismuoto ovat mahdollisimman tasaisesti jakautuneet laikut siten, että laikkuja ja tummempaa pääväriä olisi suunnilleen yhtä paljon. Koira on kuitenkin laikullinen myös, vaikka sillä olisi vain miltei huomaamaton vaaleampi viiru jossain kohtaa turkissaan. Silmissä ilmetessään laikullisuus aiheuttaa silmän värikalvolla vaaleamman kohdan (ns. herasilmä) tai jopa kokonaan sinisen silmän, mikä ei ole toivottavaa, muttei hylkäävä virhekään.

Laikullisten koirien kohdalla on muistettava, että kahden laikullisen yhdistäminen on kiellettyä, eikä pentuja rekisteröidä. Koiran periessä merlegeenin eli laikullisuuden molemmilta vanhemmiltaan (MM), sillä on suurentunut riski erilaisiin kuulon kehityshäiriöihin

Vanhemmat: Laikullisen riistanvärisen koiran vanhemmista toinen on riistanvärinen, punainen riistanvärinen tai ruskea riistanvärinen, toinen on jokin laikullinen.

Jälkeläiset: Samaperintäisen punaisen kanssa pennut ovat punaisia riistanvärisiä, riistanvärisiä, punaisia, laikullisia punaisia riistanvärisiä, laikullisia riistanvärisiä tai laikullisia punaisia. Molempien vanhempien kantaessa merkkiväriä mahdollisia ovat myös musta punaisin merkein, laikullinen musta punaisin merkein sekä ruskeaa kantavien vanhempien tapauksessa myös laikullinen ruskea keltaisin merkein, laikullinen ruskea riistanvärinen, punainen ruskealla kirsulla ja laikullinen punainen ruskealla kirsulla.

Riistanvärisen ja ruskean riistanvärisen kanssa kanssa paritettaessa jälkikasvusta tulee riistanvärisiä ja laikullisia riistanvärisiä, molempien vanhempien kantaessa merkkivärisyyttä myös mustia punaisin merkein ja laikullisia mustia punaisin merkein. Jos molemmat vanhemmat kantavat myös ruskeaa, pennut voivat olla myös ruskeita keltaisin merkein, laikullisia ruskeita keltaisin merkein ja ruskeita riistanvärisiä sekä laikullisia ruskeita riistanvärisiä.

Jos toinen vanhemmista on punainen riistanvärinen, tulee pennuista riistanvärisiä, punaisia riistanvärisiä, laikullisia riistanvärisiä, laikullisia punaisia riistanvärisiä. Laikullisen riistanvärisen kantaessa merkkivärisyyttä mahdollisia värejä ovat myös punainen ja laikullinen punainen. Molempien vanhempien kantaessa ruskeaa värivaihtoehtoja ovat lisäksi ruskea riistanvärinen, laikullinen ruskea riistanvärinen, punainen ruskealla kirsulla, laikullinen punainen ruskealla kirsulla, punainen riistanvärinen ruskealla kirsulla ja laikullinen punainen riistanvärinen ruskealla kirsulla.

Merkkivärisen kanssa paritettuna jälkeläisistä tulee riistanvärisiä ja laikullisia riistanvärisiä, laikullisen riistanvärisen kantaessa merkkivärisyyttä myös mustia punaisin merkein, laikullisia mustia punaisin merkein sekä mahdollisesti ruskeita riistanvärisiä, ruskeita keltaisin merkein, laikullisia ruskeita keltaisin merkein ja laikullisia ruskeita riistanvärisiä.

On myös huomattava, että jos koira perii molemmilta vanhemmilta resessiivisen e-alleelin, siitä tulee väriltään punakeltainen riippumatta sen A-, K- ja M-sarjan geeneistä.

a^ya^yB-E-Mm tai a^ya^tB-E-Mm

Tuntomerkit: Laikullinen punainen näyttää muuten samalta kuin punainen, mutta sillä on eriasteisesti erottuvia vaaleampia laikkuja turkissaan ja joskus myös silmissä. Koska merlegeeni laikuttaa eumelaniinia, näkyvät laikut heikosti punaisessa mäyräkoirassa, koska sen väri muodostuu suurimmaksi osaksi feomelaniinin ja vähäisemmässä määrin eumelaniinin vaikutuksesta. Laikuttuneet alueet ovat vaaleamman punaisia. Pitkä- ja karkeakarvaisilla laikut voivat olla myös karvan kasvun takia huonosti erottuvia.

Koska merlegeeni on dominoiva, se ilmenee laikullisena värinä eriperintäisenä (Mm) eli vain toiselta vanhemmalta perittynä. Toivotuin laikullisuuden ilmenemismuoto ovat mahdollisimman tasaisesti jakautuneet laikut siten, että laikkuja ja tummempaa pääväriä olisi suunnilleen yhtä paljon. Koira on kuitenkin laikullinen myös, vaikka sillä olisi vain miltei huomaamaton vaaleampi viiru jossain kohtaa turkissaan. Silmissä ilmetessään laikullisuus aiheuttaa silmän värikalvolla vaaleamman kohdan (ns. herasilmä) tai jopa kokonaan sinisen silmän, mikä ei ole toivottavaa, muttei hylkäävä virhekään.

Laikullisten koirien kohdalla on muistettava, että kahden laikullisen yhdistäminen on kiellettyä, eikä pentuja rekisteröidä. Koiran periessä merlegeenin eli laikullisuuden molemmilta vanhemmiltaan (MM), sillä on suurentunut riski erilaisiin kuulon kehityshäiriöihin.

Vanhemmat: Laikullisen punaisen koiran vanhemmista toisen täytyy olla punainen tai punainen riistanvärinen ja toinen on jokin laikullinen tai sitten toinen on laikullinen punainen ja toinen voi olla minkä tahansa muun värinen paitsi samaperintäinen riistanvärinen a^wa^w B-E- tai ruskea riistanvärinen a^wa^w bbE-.

Jälkeläiset: Samaperintäisen punaisen a^ya^y BB mm kanssa yhdistettäessä jälkeläiset voivat olla punaisia a^y- B- mm ja laikullisia punaisia a^y- B- Mm, lisäksi mikäli molemmat vanhemmat kantavat B-sarjan resessiivistä alleelia (Bb), myös punainen ruskealla kirsulla a^y- bb mm ja laikullinen punainen ruskealla kirsulla a^y- bb Mm ovat mahdollisia värejä. Eriperintäisen punaisen a^ya^t B- mm kanssa laikullinen punainen voi saada punaisia a^y- B- mm, laikullisia punaisia a^y- B- Mm, laikullisen punaisen kantaessa merkkiväriä (a^ya^tB-E-Mm) mustia punaisin merkein a^ta^t B-mm ja laikullisia mustia punaisin merkein a^ta^t B- Mm, lisäksi myös ruskeita keltaisin merkein a^ta^t bb mm ja laikullisia ruskeita keltaisin merkein a^ta^t bb Mm, jos molemmat vanhemmat kantavat ruskeaa (Bb).

Riistanvärisen A-lokuksen suhteen samaperintäisen a^wa^w B-mm kanssa pennuista tulee punaisia riistanvärisiä a^ya^w B-mm, laikullisia punaisia riistanvärisiä a^ya^w B-Mm, riistanvärisiä a^wa^t B-mm tai laikullisia riistanvärisiä a^wa^tB- Mm, molempien vanhempien kantaessa ruskeaa (Bb) mahdollisia ovat myös ruskea riistanvärinen a^wa^t bb mm ja laikullinen ruskea riistanvärinen a^wa^t bb Mm sekä punainen riistanvärinen ruskealla kirsulla a^ya^wbb mm ja laikullinen punainen riistanvärinen ruskealla kirsulla a^ya^wbb Mm.

Merkkivärisyyttä kantavan riistanvärisen a^wa^t B-mm kanssa pennuista voi tulla punaisia riistanvärisiä a^ya^w B-mm, laikullisia punaisia riistanvärisiä a^ya^w B-Mm, punaisia a^ya^t B- mm ja laikullisia punaisia a^ya^t B- Mm. Merkkiväriä kantavan laikullisen punaisen tapauksessa voi syntyä myös riistanvärisiä a^wa^t B-mm, laikullisia riistanvärisiä a^wa^tB- Mm, mustia punaisin merkein a^ta^t B- mm ja laikullisia mustia punaisin merkein a^ta^tB-Mm. Molempien vanhempien kantaessa ruskeaa (Bb) mahdollisia ovat edellisten lisäksi myös ruskea riistanvärinen a^wa^t bb mm ja laikullinen ruskea riistanvärinen a^wa^t bb Mm, ruskea keltaisin merkein a^ta^t bb mm ja laikullinen ruskea keltaisin merkein a^ta^t bb Mm.

Yhdistettäessä laikullinen punainen punaisen riistanvärisen a^ya^wB-mm kanssa pennut voivat olla punaisia a^y- B- mm, laikullisia punaisia a^y- B- Mm, punaisia riistanvärisiä a^ya^w B-mm, laikullisia punaisia riistanvärisiä a^ya^w B-Mm sekä merkkiväriä kantavan laikullisen punaisen tapauksessa myös riistanvärisiä a^wa^tB- mm tai laikullisia riistanvärisiä a^wa^tB- Mm. Molempien vanhempien kantaessa ruskeaa (Bb) mahdollisia värejä ovat lisäksi punainen ruskealla kirsulla a^y- bb mm ja laikullinen punainen ruskealla kirsulla a^y- bb Mm sekä merkkiväriä kantavan laikullisen punaisen kohdalla myös ruskea riistanvärinen a^wa^t bb mm ja laikullinen ruskea riistanvärinen a^wa^t bb Mm.

Merkkiväristen (mustan punaisin merkein ja ruskean keltaisin merkein) a^ta^t mm kanssa laikullisen punaisen jälkikasvusta voi tulla punaisia a^ya^yB-mm, laikullisia punaisia a^ya^tB-Mm, merkkiväriä kantavan laikullisen punaisen tapauksessa myös mustia punaisin merkein a^ta^t B- mm ja laikullisia mustia punaisin merkein a^ta^t B- mm, molempien vanhempien kantaessa ruskeaa (Bb) myös punaisia ruskealla kirsulla a^ya^t bb mm ja laikullisia punaisia ruskealla kirsulla a^ya^t bb Mm sekä ruskeita keltaisin merkein a^ta^t bb mm ja laikullisia ruskeita keltaisin merkein a^ta^t bb Mm.

On myös huomattava, että jos koira perii molemmilta vanhemmilta resessiivisen e-alleelin, siitä tulee väriltään punakeltainen riippumatta sen A-, K- ja M-sarjan geeneistä.

a^ta^tbbE-Mm

Tuntomerkit: Merkkivärinen koira, jolla lisäksi laikullisuuden aiheuttava dominoiva merlegeeni M. M-lokuksen merlegeeni haalistaa suklaanruskean eumelaniinin muodostaen vaaleanruskeita laikkuja turkkiin ja joskus silmiin. Koska merlegeeni on dominoiva, se ilmenee laikullisena värinä eriperintäisenä (Mm) eli vain toiselta vanhemmalta perittynä. Toivotuin laikullisuuden ilmenemismuoto ovat mahdollisimman tasaisesti jakautuneet laikut siten, että laikkuja ja tummempaa pääväriä olisi suunnilleen yhtä paljon. Koira on kuitenkin laikullinen myös, vaikka sillä olisi vain miltei huomaamaton vaaleampi viiru jossain kohtaa turkissaan. Silmissä ilmetessään laikullisuus aiheuttaa silmän värikalvolla vaaleamman kohdan (ns. herasilmä) tai jopa kokonaan sinisen silmän, mikä ei ole toivottavaa, muttei hylkäävä virhekään.

Laikullisten koirien kohdalla on muistettava, että kahden laikullisen yhdistäminen on kiellettyä, eikä pentuja rekisteröidä. Koiran periessä merlegeenin eli laikullisuuden molemmilta vanhemmiltaan (MM), sillä on suurentunut riski erilaisiin kuulon kehityshäiriöihin.

Vanhemmat: Molempien vanhempien tulee kantaa merkkivärisyyttä a^t ja ruskean pigmentin aiheuttavaa resessiivistä alleelia b, toisen vanhemmista lisäksi dominoivaa merlegeeniä Mm. Vanhemmat voivat näin ollen olla minkä tahansa värisiä (riistanvärinen a^wa^t, punainen a^ya^t, merkkivärinen a^t a^t ) paitsi punaisia riistanvärisiä, toinen on jokin laikullinen.

Jälkeläiset: Samaperintäisen punaisen a^ya^y BB mm kanssa yhdistettäessä jälkeläiset voivat olla punaisia a^ya^t Bb mm ja laikullisia punaisia a^ya^t Bb Mm, lisäksi mikäli punainen kumppani kantaa B-sarjan resessiivistä alleelia (Bb), myös punainen ruskealla kirsulla a^ya^t bb mm ja laikullinen punainen ruskealla kirsulla a^ya^t bb Mm ovat mahdollisia värejä. Eriperintäisen punaisen a^ya^t B- mm kanssa laikullinen ruskea keltaisin merkein voi saada punaisia a^ya^t Bb mm, laikullisia punaisia a^ya^t Bb Mm, mustia punaisin merkein a^ta^t Bb mm ja laikullisia mustia punaisin merkein a^ta^t Bb Mm jälkeläisiä, lisäksi myös ruskeita keltaisin merkein a^ta^t bb mm ja laikullisia ruskeita keltaisin merkein a^ta^t bb Mm, jos punainen kumppani kantaa ruskeaa (Bb).

Riistanvärisen A-lokuksen suhteen samaperintäisen a^wa^w B-mm kanssa pennuista tulee riistanvärisiä a^wa^t Bb mm tai laikullisia riistanvärisiä  a^wa^tBb Mm, riistanvärisen kantaessa ruskeaa (Bb) mahdollisia ovat myös ruskea riistanvärinen a^wa^t bb mm ja laikullinen ruskea riistanvärinen a^wa^t bb Mm. Merkkivärisyyttä kantavan riistanvärisen a^wa^t B-mm kanssa pennuista voi tulla riistanvärisiä a^wa^t Bb mm, laikullisia riistanvärisiä a^wa^tBb Mm, mustia punaisin merkein a^ta^t Bb mm ja laikullisia mustia punaisin merkein a^ta^tBbMm, riistanvärisen kantaessa ruskeaa (Bb) mahdollisia ovat myös ruskea riistanvärinen a^wa^t  bb mm ja laikullinen ruskea riistanvärinen a^wa^t  bb Mm, ruskea keltaisin merkein a^ta^t bb mm ja laikullinen ruskea keltaisin merkein a^ta^t bb Mm.

Yhdistettäessä ruskea laikullinen punaiseen riistanväriseen a^ya^wB-mm kanssa pennut voivat olla punaisia a^ya^t Bb mm, riistanvärisiä a^wa^tBb mm, laikullisia punaisia a^ya^t Bb Mm tai laikullisia riistanvärisiä a^wa^tBb Mm. Punaisen riistanvärisen vanhemman kantaessa ruskeaa (Bb) mahdollisia värejä ovat lisäksi punainen ruskealla kirsulla a^ya^t bb mm ja laikullinen punainen ruskealla kirsulla a^ya^t bb Mm sekä ruskea riistanvärinen a^wa^t bb mm ja laikullinen ruskea riistanvärinen a^wa bb Mm.

Merkkiväristen a^ta^t mm kanssa jälkikasvusta voi tulla mustia punaisin merkein a^ta^t Bb mm ja laikullisia mustia punaisin merkein a^ta^t Bb mm, merkkivärisen vanhemman kantaessa ruskeaa (Bb) myös ruskeita keltaisin merkein a^ta^t bb mm ja laikullisia ruskeita keltaisin merkein a^ta^t bb Mm.

On myös huomattava, että jos koira perii molemmilta vanhemmilta resessiivisen e-alleelin, siitä tulee väriltään punakeltainen riippumatta sen A-, K- ja M-sarjan geeneistä.

a^ta^tB-E-Mm

Tuntomerkit: Merkkivärinen koira, jolla on lisäksi laikullisuuden aiheuttava dominoiva merlegeeni M. M-lokuksen merlegeeni haalistaa mustan eumelaniinin muodostaen harmaita laikkuja turkkiin ja joskus silmiin. Koska merlegeeni on dominoiva, se ilmenee laikullisena värinä eriperintäisenä (Mm) eli vain toiselta vanhemmalta perittynä. Toivotuin laikullisuuden ilmenemismuoto ovat mahdollisimman tasaisesti jakautuneet laikut siten, että laikkuja ja tummempaa pääväriä olisi suunnilleen yhtä paljon. Koira on kuitenkin laikullinen myös, vaikka sillä olisi vain miltei huomaamaton vaaleampi viiru jossain kohtaa turkissaan. Silmissä ilmetessään laikullisuus aiheuttaa silmän värikalvolla vaaleamman kohdan (ns. herasilmä) tai jopa kokonaan sinisen silmän, mikä ei ole toivottavaa, muttei hylkäävä virhekään.

Laikullisten koirien kohdalla on muistettava, että kahden laikullisen yhdistäminen on kiellettyä, eikä pentuja rekisteröidä. Koiran periessä merlegeenin eli laikullisuuden molemmilta vanhemmiltaan (MM), sillä on suurentunut riski erilaisiin kuulon kehityshäiriöihin.

Vanhemmat: Molempien vanhempien tulee kantaa merkkivärisyyttä a^t ja toisen dominoivaa merlegeeniä Mm. Vanhemmat voivat näin ollen olla minkä tahansa värisiä (riistanvärinen a^wa^t, punainen a^ya^t, merkkivärinen a^ta^t) paitsi punaisia riistanvärisiä, toinen on jokin laikullinen. Vähintään toisen vanhemmista tulee olla mustapigmenttinen B-.

Jälkeläiset: Samaperintäisen punaisen a^ya^y BB mm kanssa yhdistettäessä jälkeläiset voivat olla punaisia a^ya^t B- mm ja laikullisia punaisia a^ya^t B- Mm, lisäksi mikäli molemmat vanhemmat kantavat B-sarjan resessiivistä alleelia (Bb), myös punainen ruskealla kirsulla a^ya^t bb mm ja laikullinen punainen ruskealla kirsulla a^ya^t bb Mm ovat mahdollisia värejä. Eriperintäisen punaisen a^ya^t B- mm kanssa laikullinen musta punaisin merkein voi saada punaisia a^ya^t B- mm, laikullisia punaisia a^ya^t B- Mm, mustia punaisin merkein a^ta^t B-mm ja laikullisia mustia punaisin merkein a^ta^t B- Mm, lisäksi myös ruskeita keltaisin merkein a^ta^t bb mm ja laikullisia ruskeita keltaisin merkein a^ta^t bb Mm, jos molemmat vanhemmat kantavat ruskeaa (Bb).

Riistanvärisen A-lokuksen suhteen samaperintäisen a^wa^w B-mm kanssa pennuista tulee riistanvärisiä a^wa^t B-mm tai laikullisia riistanvärisiä a^wa^tB- Mm, molempien vanhempien kantaessa ruskeaa (Bb) mahdollisia ovat myös ruskea riistanvärinen a^wa^t bb mm ja laikullinen ruskea riistanvärinen a^wa^t bb Mm. Merkkivärisyyttä kantavan riistanvärisen a^wa^t B-mm kanssa pennuista voi tulla riistanvärisiä a^wa^t B-mm, laikullisia riistanvärisiä a^wa^tB- Mm, mustia punaisin merkein a^ta^t B- mm ja laikullisia mustia punaisin merkein a^ta^tB-Mm, molempien vanhempien kantaessa ruskeaa (Bb) mahdollisia ovat myös ruskea riistanvärinen a^wa^t  bb mm ja laikullinen ruskea riistanvärinen a^wa^t  bb Mm, ruskea keltaisin merkein a^ta^t bb mm ja laikullinen ruskea keltaisin merkein a^ta^t bb Mm.

Yhdistettäessä laikullinen musta punaisin merkein punaiseen riistanvärisen a^ya^wB-mm kanssa pennut voivat olla punaisia a^ya^t B- mm, riistanvärisiä a^wa^tB- mm, laikullisia punaisia a^ya^t B- Mm tai laikullisia riistanvärisiä a^wa^tB- Mm. Molempien vanhempien kantaessa ruskeaa (Bb) mahdollisia värejä ovat lisäksi punainen ruskealla kirsulla a^ya^t bb mm ja laikullinen punainen ruskealla kirsulla a^ya^t bb Mm sekä ruskea riistanvärinen a^wa^t bb mm ja laikullinen ruskea riistanvärinen a^wa bb Mm.

Merkkiväristen (mustan punaisin merkein ja ruskean keltaisin merkein) a^ta^t mm kanssa jälkikasvusta voi tulla mustia punaisin merkein a^ta^t B- mm ja laikullisia mustia punaisin merkein a^ta^t B- mm, molempien vanhempien kantaessa ruskeaa (Bb) myös ruskeita keltaisin merkein a^ta^t bb mm ja  laikullisia ruskeita keltaisin merkein a^ta^t bb Mm.

On myös huomattava, että jos koira perii molemmilta vanhemmilta resessiivisen e-alleelin, siitä tulee väriltään punakeltainen riippumatta sen A-, K- ja M-sarjan geeneistä.

a^y-B-ee, a^w-B-ee tai a^ta^tB-ee

E-lokuksessa mäyräkoirilla esiintyy kahta alleelia: dominoiva E (normaali väri) sekä resessiivinen e (resessiivinen punainen, punakeltainen). EE ja Ee tuottavat normaalin värityksen, mutta ee estää eumelaniinin muodostumisen, jolloin tuloksena on koira, joka on kauttaaltaan väriltään kellertävän punainen. Suomessa tästä ee-väristä käytetään nimitystä punakeltainen ja sen turkin värin saa aikaan feomelaniini. Kirsu ja kynnet voivat olla mustat tai ruskeat riippuen b-lokuksesta. Punakeltainen on erilainen kuin muut värit siinä suhteessa, että siinä yhden alleelin samaperintäisyys estää A-, K- ja M-lokuksen geenien ilmenemisen.

Tuntomerkit: Punakeltainen koira on syntyessään kellertävä tai kullanvärinen, selvästi vaaleampi kuin punainen pentu. Aikuisenakaan punakeltaisella ei ole yhtään tummaa karvaa turkissaan. Turkin sävy voi vaihdella vaaleasta kermanvärisestä kellertävään ja kuparinpunaiseen. Punakeltaisen koiran A-sarjan alleelit voivat siis olla mitkä tahansa, mutta ne eivät eumelaniinin puuttumisen vuoksi näy koiran ilmiasussa. Punakeltaisen koiran turkissa eivät näy myöskään merle- tai brindlegeenin aiheuttamat kuviot, koska ne muodostuvat eumelaniiniin, jota punakeltaisella koiralla ei ole. Tämän takia punakeltaista pentua, jonka vanhemmista toinen on laikullinen, pitää kohdella kuin se olisi laikullinen, jotta sitä ei myöhemmin vahingossa yhdistettäisi toiseen laikulliseen yksilöön, ellei koiraa ole geenitestillä todettu laikullisuutta kantamattomaksi yksilöksi.

Vanhemmat: Vanhemmat voivat olla minkäväriset tahansa, mutta niiden molempien tulee kantaa E-sarjan resessiivistä alleelia e. E-sarjan samaperintäisyys ee estää muiden lokusten aikaan saamien värien ilmenemisen.

Jälkeläiset: Jälkeläisten väri riippuu siitä, kantaako parituskumppani punakeltaisuuden aiheuttavaa e-alleelia. Jos pennut saavat toiselta vanhemmaltaan E-alleelin, normaali väri pääsee muodostumaan. Punakeltainen koira voi siis saada minkä värisiä jälkeläisiä tahansa, jos toinen vanhemmista on muu kuin punakeltainen. Kahden punakeltaisen jälkeläiset ovat aina punakeltaisia, sillä E-lokuksen resessiivisen alleelin samaperintäisyydestä johtuen.

a^ta^tbbE-

Tuntomerkit: Pääväri on suklaanruskea, merkit yleensä hieman vaaleammat kuin mustalla punaisin merkein. Punaruskeat värimerkit kuonon sivussa, silmien yläpuolella, eturinnassa, käpälissä ja peräaukon ympärillä aiheuttaa feomelaniini ja ruskean päävärin eumelaniini. Pigmentti on ruskea johtuen B-sarjan resessiivisen alleelin samaperintäisyydestä bb.

Vanhemmat: Merkkivärisyyden aikaansaava alleeli on resessiivinen a^t, joten merkkivärinen koira on A-lokuksen alleelin suhteen homotsygootti a^ta^t. Tämä tarkoittaa sitä, että merkkivärisyys pitää periä molemmilta vanhemmilta. Lisäksi ruskean pigmentin aiheuttava alleeli b on resessiivinen, joten myös se pitää periä molemmilta vanhemmilta. Vanhemmat voivat siis olla minkä värisiä tahansa paitsi punaisia riistanvärisiä, niiden vain pitää kantaa sekä merkkivärisyyttä että ruskeaa.

Jälkeläiset: A-lokuksesta riippuvien värien suhteen ruskean merkkivärisen jälkeläiset ovat joko parituskumppanin värisiä tai merkkivärisiä, paitsi punaisen riistanvärisen kanssa, niistä tulee punaisia tai riistanvärisiä. Yhdistettäessä laikulliseen ruskea keltaisin merkein voi saada myös jälkeläisiä, jotka ovat väreiltään kuten edellä on kerrottu kohdassa musta punaisin merkein, mutta lisäksi laikullisia. Parituskumppanin kantaessa ruskean pigmentin aikaansaavaa alleelia jälkeläiset voivat lisäksi olla kaikkea edellä mainittua ruskealla kirsulla. Kahden ruskean keltaisin merkein yhdistelmä tuottaa pelkästään ruskeita keltaisin merkein. Juovikkaan a^ya^y k^brk tai a^ya^t k^brk kanssa paritettaessa lopputulos on juovikkaita a^ya^t k^brk, punaisia a^ya^t kk ja merkkivärisiä a^ta^t kk, joista osa voi olla myös juovikkaita merkkivärisiä a^ta^t k^brk, mikä ei ole rotumääritelmän hyväksymä väri. Ruskean keltaisen merkein jälkeläiset kantavat aina ruskean pigmentin aikaansaavaa resessiivistä alleelia b.

On myös huomattava, että jos koira perii molemmilta vanhemmilta resessiivisen e-alleelin, siitä tulee väriltään punakeltainen riippumatta sen A-, K- ja M-sarjan geeneistä.

a^ta^tB-E-

Merkkivärisyys tarkoittaa mäyräkoirilla mustaa punaisin merkein ja ruskeaa keltaisin merkein.

Tuntomerkit: Punaruskeat värimerkit kuonon sivussa, silmien yläpuolella, eturinnassa, käpälissä ja peräaukon ympärillä aiheuttaa feomelaniini ja mustan päävärin eumelaniini. Mustalla punaisin merkein pigmentti on musta, mutta koira voi kantaa ruskean pigmentin aiheuttavaa resessiivistä alleelia b (Bb) ja periyttää jälkeläisilleen joko B:n tai b:n.

Vanhemmat: Merkkivärisyyden aikaansaava alleeli on resessiivinen a^t, joten merkkivärinen koira on A-lokuksen alleelin suhteen homotsygootti a^ta^t. Tämä tarkoittaa sitä, että merkkivärisyys pitää periä molemmilta vanhemmilta ja että merkkivärinen koira periyttää A-lokuksessa aina vain alleelia a^t. Vanhemmat voivat siis olla minkä värisiä tahansa paitsi punaisia riistanvärisiä.

Jälkeläiset: A-lokuksesta riippuvien värien suhteen merkkivärisen jälkeläiset ovat joko parituskumppanin värisiä tai merkkivärisiä, paitsi punaisen riistanvärisen kanssa, niistä tulee punaisia tai riistanvärisiä. Yhdistettäessä laikulliseen musta punaisin merkein voi saada myös jälkeläisiä, jotka ovat väreiltään kuten edellä on kerrottu, mutta lisäksi laikullisia. Juovikkaan a^ya^y k^brk tai a^ya^t k^brk kanssa paritettaessa lopputulos on juovikkaita a^ya^t k^brk, punaisia a^ya^t kk ja merkkivärisiä a^ta^t kk, joista osa voi olla myös juovikkaita merkkivärisiä a^ta^t k^brk, mikä ei ole rotumääritelmän hyväksymä väri.

On myös huomattava, että jos koira perii molemmilta vanhemmilta resessiivisen e-alleelin, siitä tulee väriltään punakeltainen riippumatta sen A-, K- ja M-sarjan geeneistä.